Kunnianhimo on tiettyyn pisteeseen asti hyvä juttu. Moni pelialankin uudistuksista ja huippupeleistä olisi jäänyt tekemättä, jos niiden kehittäjät eivät olisi ottaneet riskejä ja yrittäneet hulluiltakin vaikuttavia juttuja. Mutta toisaalta kunnianhimo itsessään ei takaa menestystä. Usein ne hulluilta vaikuttavat jutut ovat hulluja, jotka olisi kannattanut jättää omaan rauhaansa.
Lue myös: Resident Evil Requiem rikkoi myyntinopeudellaan kauhupelisarjan ennätykset
Tämä on ehdottomasti pelin henki myös vuonna 1991 julkaistun The Terminator -pelin tapauksessa. Ominaisuuksiensa puolesta se kuulostaa ihan moderniksi peliksikin todella kunnianhimoiselta: valtavan suuri avoin maailma, jossa kahdella hahmolla on omat vastakkaiset tavoitteensa ja erilliset pelattavuutensa. Vapaus tehdä, liikkua, löytää. Emergenttiä pelattavuutta. Verkkomoninpeli. Ja kaikki tämä vuonna 1991.
Ei ole mikään ihme, että lopputuloksena on miltei pelikelvoton paske.
The Terminator on hyvin uskollinen peliversio alkuperäisen elokuvan tarinasta ja teemoista. Vuoden 1984 tulevaisuudessa SkyNet-tekoäly on saavuttanut tietoisuuden ja aloittanut ihmiskunnan tuhoamisen. Vain pieni, John Connorin johtama vastarintaliike seisoo totaalisen tuhon tiellä, joten SkyNet tekee niin sanotun peliliikkeen. Se lähettää yhden ihmiseltä näyttävistä murharoboteistaan menneisyyteen tappamaan John Connorin jo ennen hänen syntymäänsä murhaamalla hänen äitinsä. Myös vastarintaliike lähettää menneisyyteen oman soturinsa, jonka tehtävänä on suojella Sarah Connoria ja tuhota murharobotti.
Pelaaja saa itse valita, haluaako pelata terminaattorin vai Kyle Reesen roolissa, eikä valinta suinkaan ole kosmeettinen. Siinä missä terminaattori on varustettu jos jonkinlaisilla apuvälineillä, kuten kompassilla, kehittyneillä tähtäysmekanismeilla ja yli-inhimillisellä voimalla, Kyle Reese on vain ihminen, jolta puuttuu kaksi kolmasosaa pelin käyttöliittymästä.
Valinnan jälkeen pelaaja – tai moninpelissä pelaajat – heitetään vuoden 1984 Los Angelesiin tavoitteenaan löytää Sarah Connor ja sitten tappaa tämä tai suojella tämän henkeä. Mutta miten? Nyt pistittekin pahan kysymyksen, koska pelin manuaalin lukemisen jälkeenkään en ole lainkaan varma. Pelin kartta on täysin hyödytön, koska se näyttää joko koko Los Angelesin kaupungin ilman mitään kiintopisteitä tai maamerkkejä, tai vain parin korttelin alueen pelaajan ympärillä.
Muistankin elävästi, että kun nuorempana yritin pelata The Terminatoria Kyle Reesen roolissa, peli päättyi aina hyvin nopeasti siihen, että Arnold Schwarzenegger oli löytänyt ja murhannut Sarah Connorin, ennen kuin olin ehtinyt kissaa sanoa. Mutta kun tätä juttua varten kokeilin pelaamista terminaattorin roolissa, en kyllä päässyt edes Connorin jäljille.
Sarah Connorin etsiminen ei ole pelin ainoa aktiviteetti, sillä The Terminator pyrkii olemaan realistinen peli. Kuten kaikki elokuvan nähneet tietävät, aikaportin läpi ei voi tuoda mitään ei-orgaanista, joten kummallakaan osapuolella ei pelin alussa ole esimerkiksi lainkaan aseita. Ne pitää käydä joko ostamassa tai varastamassa asekaupoista, jotka taas löytyvät pelin mukana tulevaa puhelinluetteloa selaamalla.
Lue myös: PS5 Pron ylistetty grafiikkapäivitys tulee tällä viikolla uusiin peleihin
Reesen täytyy lisäksi tarpeen vaatiessa raahata luunsa sairaalaan tai apteekkiin vammojen parantamista varten ja huhut kertovat myös, että pelialueelle on kätketty armeijan salaisia tutkimuslaitoksia, joista voi löytää todella tehokkaita ja kokeellisia aseita.
Maailmassa liikutaan joko jalan tai varastetuilla autoilla, ja paperilla The Terminator on aivan huikea teos. Jännittävää kissa-ja-hiiri-leikkiä Los Angelesissa! Vastapuolen liikkeiden ennustamista ja blokkaamista! Vaarallista peliä, jossa resurssit täytyy hankkia lakia rikkomalla ja näin myös virkavalta heittää kapuloita rattaisiin!
Valitettavasti totuus on kuitenkin aivan jotain muuta, koska tietenkään Bethesdan tyyppien rahkeet eivät riittäneet tällaisen pelin toteuttamiseen vuoden 1991 teknologialla.
Lue myös: Terminator: Rampage sai minut kirjaimellisesti melkein oksentamaan
The Terminatorin suurin ongelma on, että sen pelaaminen on aivan karmeaa puuhaa. Tämäkin on vielä vähän turhan antelias ilmaisu, koska peli tuntuu usein miltei pelikelvottomalta. Vaikka kehitystiimi on selvästi oikonut mutkia oikein kunnolla, valtavan suuren ja avoimen pelimaailman luominen on ollut liikaa, taiteellisesti ja teknisesti. Vaikka pelin avuksi heittäisi sellaista teknologiaa, johon edes SkyNetillä ei ollut rahkeita vuonna 1991, The Terminator pyörii surkeasti. Peli muistuttaa välillä diaesitystä, jossa kuva vaihtuu pari kertaa sekunnissa. Koita siinä sitten tähdätä Sonic-siilin vauhdilla juokseviin vihollisiin!
Myös kontrollit ovat suorastaan historiallisen hirveät. Huomasin välittömästi, että pelimaailmassa liikkuminen tuntuu ihan hirveältä, koska jalan köpötellään ryömimisvauhtia. Autot taas kääntyvät niin hitaasti, että ne saavat valtamerilaivatkin näyttämään ketteriltä stunttivehkeiltä. Niinpä jokainen yritys ajaa autolla päättyy muutamassa hetkessä kolariin, minkä jälkeen liikkuminen on vielä hitaampaa, koska nyt jalat ovat murtuneet.
Kontrollit ovat muutenkin aivan hirveät. Peli on älyttömän kunnianhimoinen ja sisältää hirmuisesti erilaisia toimintoja, jotka on sitten sijoitettu milloin minkäkin nappiyhdistelmien taakse. Esimerkiksi manuaalivaihteistoilla varustetut autot ovat suorastaan karmea kokemus, koska niitä ajaessaan täytyy muistaa painaa kytkintä – askelpalautin – ja samalla ronklata vaihteistoa siitä pienestä näppäinrykelmästä, josta löytyvät Page Up – ja Page Down -napit. Ja nuoli alaspäin ei suinkaan ole jarru, joten sitä autoa ei edes saa hidastettua, ellei osaa lennosta arvata, minkä näppäinyhdistelmän taakse se on jemmattu! Asiaa ei auta sekään, että jostain syystä kaikkia autoja ajaessa kamera putoaa noin nilkan korkeudelle, joten niiden ohjaamosta ei edes näe mitään.
The Terminator on siis aivan karmea peli. Yritin pelata sitä kirjaimellisesti ohjekirjaa toiselta näytöltä selaillen, mutta edes näin en päässyt edes kunnolla alkuun. Äärimmäisen sekava pelattavuus, luokattoman kehno tekninen toteutus, historiallisen hirveät kontrollit… ongelmien lista on pitkä ja kattava.
Mutta samalla, en voi kuin ihailla sitä, että pelin kehittäjät ovat hitto vie yrittäneet. Heillä oli visio ja vaikka se visio oli naurettavan kunnianhimoinen, sitä on jahdattu täysillä. Kyllä se vain kutkuttelee sydänjuuriani, että esimerkiksi päävammat voivat sokaista pelaajan, jolloin täytyy pelata mustalla ruudulla, kunnes onnistuu sokkona hapuilemaan tiensä sairaalaan. Edes itäeurooppalaisten selviytymispelien kehittäjät eivät tekisi tällaisia ratkaisuja vuonna 2026, mutta Bethesdan tyypit pistivät menemään!
Ja okei, siihen on syynsä, miksi kukaan ei ehdottaisi tällaisia juttuja vuonna 2026, koska monet The Terminatorin lennokkaista ideoista tekevät siitä aktiivisesti huonomman pelikokemuksen, mutta olen silti tavallaan iloinen siitä, että joku on joskus yrittänyt. Ennen oli sentään kunnollista! Tai no, ei ollut, koska peli on surkea, mutta ymmärrätte ehkä, mitä tarkoitan?
Miikka Lehtonen