Vanhat kunnon taistelupelit eivät ole kadonneet minnekään vuosien varrella, joskin niiden suosio on ollut alavireinen. Lajityyppiin saatiin uutta tarmoa muutaman vuoden takaisella Street Fighter IV:llä, joka päivitti klassikkosarjan nykyaikaan ja palautti sen takaisin otsikoihin.
Pelin tuottaja Yoshinoro Ono on kuvaillut peliään ikään kuin luokkakokoukseksi legendaarisen Street Fighter II:n kanssa, joka aikoinaan nosti taistelupelit osaksi 1990-luvun kolikkopelihallien ja kotikonsoleiden arkipäivää. Tämän takia otamme Street Fighter II:n tämänkertaisen PelaajaClassicsin aiheeksi.
Street Fighter -sarja tunnetaan lukuisista eri versioistaan, joita on nähty vuosien varrella. Street Fighter II:n ensimmäinen versio saapui kolikkopelihalleihin vuonna 1991 nimellä Street Fighter II: The World Warrior, joka sisälsi timanttisen joukon taistelijoita. Pelattavia hahmoja oli kahdeksan. Guile, Chun-Li, Blanka, Dhalsim, Zangief, E. Honda sekä alkuperäisestä Street Fighterista tutut keulakuvahahmot Ken ja Ryu.
Näiden hahmojen kohtaamisen jälkeen vastassa oli peräti neljä vastusta: ensimmäisen pelin pääpahis Sagat sai rinnalleen Balrogin, Vegan ja M. Bisonin. Mielenkiintoista kyllä, kyseisen kolmikon alkuperäisiä japanilaisia nimiä kierrätettiin keskenään länsimaissa. Lännessä Balrogina tunnettu nyrkkeilijä on idässä M. Bison, kun taas Japanissa Balrog-nimeä kantava hahmo on täkäläisittäin maskiin sonnustatunut Vega. Ympyrä sulkeutuu, kun meidän tuntemamme diktaattori M. Bison kantaa Japanissa Vegan nimeä. Syynä nimisotkuun on, ettei liiaksi Mike Tysoniin viittava nyrkkelijä johtaisi oikeustoimiin.
Värikäs hahmokaarti vaikutti paljon kokonaisuuteen. Erilaisten taistelutyylien väliset erot olivat sen verran merkittäviä, että jokaista oli kokeiltava vähintäänkin kerran. Jokaiselle pelaajalle löytyi nopeasti oma suosikkihahmo – unohtumattomista teemakappaleita puhumattakaan. Myös Street Fighter II:n kuuden napin taistelumekaniikka ja näyttävät erikoisliikkeet uudelleenmäärittivät lajityypin kertaheitolla.
Kun mukaan heitetään timantinkova ja erittäin kilpailuhenkinen kaksinpeli, ilmiö oli syntynyt. Ei liene ihme, että Street Fighter II kääntyi nopeasti Super Nintendolle ja vuosien saatossa lukuisille muille alustoille. Hyvä niin, sillä kolikkopeliin upposikin melko kiitettävästi käteistä!
Vuosien saatossa Street Fighter II:sta julkaistiin useita päivitettyjä versioita niin kolikkopelihalleissa kuin olohuoneissa. Hallipuolella SFII: Champions Edition lisäsi loppuvastukset pelattaviksi hahmoiksi, SFII Turbo: Hyper Fighting nopeutti pelin tempoa sekä kasvatti liikevalikoimaa, kun taas Super SF II: The New Challengers kasvatti hahmovalikoimaa Cammylla, T. Hawkilla, Dee Jaylla ja Fei Longilla.
Perässä seurasivat vielä Super Street Fighter II Turbo sekä Hyper Street Fighter II, joka julkaistiin kolikkopelihalleissa vuonna 2003. Kotikoneilla pelistä nähtiin lähes myös lukuisia käännöksiä – tuorein päivitys on nykykonsoleiden latauspalveluista löytyvä Super Street Fighter II Turbo HD Remix.
Lukuisista eri versioista huolimatta se aito ja alkuperäinen Street Fighter II ei suinkaan ole menettänyt hohtoaan. Se on aikansa paras taistelupeli, jonka parissa voi vielä tänäkin päivänä viettää kiivaita ja mukaansatempaavia yhteenottoja katujen kuninkuudesta. Shoryuken!
