Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge
Kehittäjä: LucasArts
Julkaisija: LucasArts
Julkaisu: 1991
Alustat: Amiga, Macintosh, MS-DOS
Vaikka merirosvojen värikkääseen elämään pureutuva The Secret of Monkey Island on yksi LucasArtsin rakastetuimpia klassikkoseikkailuja, oli wannabe-merirosvo Guybrush Threepwoodin debyyttiseikkailu vasta alkusoittoa tulevasta. Noin vuosi myöhemmin ilmestynyt Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge oli nautittavaa edeltäjäänsä huomattavasti monipuolisempi seikkailupaketti, jonka värikkäät tapahtumat, humoristiset hahmot ja metkat pulmat yhä nostattavat hymyn 1990-luvun pelaajien huulille.
Monkey Island 2 kokosi yhteen alkuperäisestä point’n click -seikkailusta vastanneen kehittäjätiimin: Ron Gilbert, Tim Schafer ja Dave Grossman pitivät huolen hauskoista juonenkäänteistä, pelisuunnittelusta ja nokkelasta dialogista, jotka hakivat inspiraationsa muun muassa Disneylandin nykyään vieläkin kuuluisammasta Pirates of the Caribbean -huvipuistolaitteesta, kirjailija Tim Powersin suomentamattomasta merirosvoromaanista On Stranger Tides sekä tietenkin populaarikulttuurista, kuten George Lucasin viihdeimperiumin muista tuotoksista. Myös taiteilija Steve Purcell ja muusikko Michael Land olivat yhä omissa rooleissaan apinasaaren jatko-osan kehityksessä.
Suuri seikkailu lähti käyntiin Scabb Islandilta, yhdeltä Karibian lukuisista merirosvosaarista. Siellä Guybrush etsi uusia tarinoita, joilla viihdyttää tovereitaan – piraatit kun olivat saaneet tarpeekseen parransängen kasvattaneen nuorukaisen kehuskeluista, kuinka hän löi merirosvokummitus LeChuckin edellisen pelin päätteeksi. Nyt Guybrushin tähtäimessä oli legendaarinen aarre Big Whoop, mutta jo matkansa alkutaipaleilla nuorukainen törmäsi tapansa mukaan ongelmiin. LeChuckin entinen kätyri, pieni mutta pippurinen Largo LaGrande, oli estänyt kaiken liikenteen Scabb Islandille. Ainoa keino päästä miehestä eroon oli tietenkin kasata ihka oikea voodoo-nukke, johon metsästettiin osasia pitkin ja poikin saaren synkkiä maisemia.
Kuten jo jatko-osan nimi kertoi, jokin menee pahasti pieleen. Largo onnistui palauttamaan LeChuckin hengen takaisin jo puolimädäntyneeseen ruumiiseensa. Näin ollen kummitusmerirosvo palasi terrorisoimaan Karibian meriä verenhimoisena zombina, jonka tavoitteena oli puhtaasti kostaa edellinen kuolemansa Guybrushille. Ainoastaan Big Whoopin tarunomaisen aarteen voima pystyi enää pelastamaan toistaitoisen sankarimme.
Pulmia kuhiseva seikkailu oli kuitenkin vasta aluillaan…
How much wood could a woodchuck chuck if a woodchuck could chuck wood?
Synkästä asetelmastaan huolimatta LeChuck’s Revenge oli edeltäjäänsä hulvattomampi peli, mistä piti huolen Guybrushin ainaiset toilailut ja hoksottimia vaativat pulmat, joissa lajityypin tapaan tutkittiin ympäristön kaikki esineet suurennuslasin kera ja koluttiin kaikki tarjolla olevat keskusteluvaihtoehdot puhki. Tietenkin oma ajattelutapa oli taivutettava astetta sarjakuvamaisempaan muotoon, sillä toimihan kummalliseen asentoon jähmettynyt apina esimerkiksi ruuviavaimena.
Nykypäivän standardeilla osaa pelin tilanteita voisi kenties pitää jopa armottomina, ovathan toimintapelit vallanneet markkinat varsinaista ajattelutyötä vaativilta peleiltä. Julkaisun aikoihin keksimisen ilo oli Monkey Island 2:ssa kuitenkin huipussaan. Muistan, kuinka kiire pelin äärelle tulikaan, kun keksimme veljeni kanssa aamiaispöydässä potentiaalisen – ja oikeaksi osoittautuneen – ratkaisun erääseen pelin loppupäässä olevaan pulmaan.
Monkey Island 2:n eduksi on kuitenkin mainittava, että kehittäjät ymmärsivät huolehtia kokemattomammista pelaajista kahdella eri vaikeustasolla, joista helpompi oli kieltämättä melkoinen läpijuoksuversio, josta jätettiin useita avainkohtauksia kokonaan pois.
Kasvaneen tarinan lisäksi LeChuck’s Revenge oli myös pelillisesti suurempi ja kauniimpi. Taustat olivat saaneet huomattavasti lisää yksityiskohtia ja värejä alkuperäisen Monkey Islandin melko tummanpuhuvaan ilmeeseen verrattuna. Alueita oli entistä enemmän, sillä Scabb Islandin jälkeen Big Whoopin luo johdattelevan kartan palasia metsästettiin jopa kahdelta muulta eri saarelta, eivätkä maisemat rajoittuneet vielä siihenkään. Ero oli melkoinen, sillä The Secret of Monkey Islandissa keskityttiin etupäässä kahteen saareen koko pelin aikana. Myös Michael Land ja pelin muut säveltäjät saivat pelistä huomattavasti tunnelmallisemman, sillä Monkey Island 2 oli ensimmäinen iMUSE-äänijärjestelmää käyttävä peli.
Erityisen suurta huomiota herätti pelin hämmentävä lopetus, josta kuullaan yhä runsaasti spekulaatiota fanien keskuudessa. Toki Monkey Islandin tarinaa jatkettiin LeChuck’s Revengen jälkeenkin, mutta sarjan kolmas osa, The Curse of Monkey Island, oli lähtöisin täysin eri henkilöiden kynistä – syynä sarjan isänä tunnetun Ron Gilbertin lähteminen LucasArtsilta. Uudet kirjoittajat eivät tunteneet Gilbertin suunnitelmia sarjan tulevaisuuden suhteen, joten heidän hieman fanifiktiomaiselta haiskahtaneet selityksensä LeChuck’s Revengen lopetukseen eivät vielä tänäkään päivänä kelpaa kaikille sarjan faneille, jotka haluaisivat tietää miten Gilbert olisi itse jatkanut tarinaansa.
Oli miten oli, Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge on kulttiasemansa ansainnut, sillä sen viehätys on lajityypin muiden pelien tapaan hyvässä tarinassa. Ensimmäisen Monkey Islandin tuoreen Special Edition –uusintaversion menestyksen myötä lienee vain ajan kysymys, milloin LeChuck’s Revenge kokee vastaavanlaisen käsittelyn pc:llä ja Xbox 360:lla. Enkä varmasti ole ainoa, joka odottaa tämän tapahtumista kuin kuuta nousevaa.
