Duke Nukem 3D
Kehittäjä: 3D Realms
Julkaisija: Apogee Software
Laitteet: Pc, Mac, Saturn, PlayStation, Nintendo 64, Xbox 360 (XBLA)
Alkuperäinen julkaisu: 1996
Kun Doom ja Doom II alkoivat vähitellen olla koluttuja, kaipasi fps-kansa uutta pelastajaa. Yksi asenteellinen vapahtaja saapui vuonna 1996, aurinkolaseihin sonnustautuneena. Kyseinen herrasmies oli Duke Nukem, joka oli aiemmin toiminut kahden sivuttain skrollaavan pelin maailmanpelastajana.
Duke Nukem 3D oli täysin uusi aluevaltaus tylyjä one-linereitä nakkelevalle steroidikimpulle, mutta mies suoriutui haastavasta tehtävästään asenteella, joka muistetaan vahvasti vielä tänäkin päivänä.
Ilmestyessään 3D Realmsin kehittämä Duke Nukem 3D ei suinkaan ollut ainoa fps-kuninkuudesta kilpaileva ehdokas. Myös id Softwaren odotettu Quake hamusi asemaa lajityypin huipulla, noin puoli vuotta Duken jälkeen.
Pelien lähestymistavat olivat kuitenkin merkittävästi erilaiset. Siinä missä Quake hyödynsi 3d-grafiikkaa, Duke Nukem 3D turvautui nimestään huolimatta kaksiulotteisia ympäristöjä ja hahmoja hyödyntävään Build-moottoriin. Pelin kolmiulotteisuuteen viittaava nimi koskikin etupäässä pelimekaniikkaa.
Sen sijaan, että pelit olisivat syöneet markkinoita toisiltaan, kumpainenkin on noussut arvostettuun kulttiasemaan aikakauden pelaajien keskuudessa. It’s time to kick ass and chew bubblegum!
… And I’m all outta gum!
Vaikka monille Duke Nukem 3D:ssä taustatarina olikin aivan yhdentekevä, on asetelma melko hulppea. Duke oli palaamassa intergalaktiselta retostelureissultaan Maahan vain huomatakseen geenimanipuloidun muukalaisrodun ottaneen planeetan valtaansa.
Los Angelesin kaduilla ei ihmiskunnasta näkynyt vilaustakaan, mitä nyt muutama vähäpukeinen naikkonen viemässä muukalaisten huomion valloituspuuhista. Jostakin kumman syystä muukalaiset olivatkin mieltyneet paikalliseen naisväestöön, ja hyökkäyksen jäljiltä aikuisviihteestä oli muodostunut ainoa saatavilla oleva viihteenmuoto. Melkoista meininkiä.
Mitä tämä tarkoitti käytännössä? Vauhdikasta fps-rymistelyä niin kaupunkimaisemissa, avaruusasemilla kuin monissa muissakin ympäristöissä, jotka kuhisivat verenhimoisia muukalaisia, sikamaisia mutantteja sekä naisia siellä, naisia täällä ja naisia tuolla. Ja ellei naisia ollut riittävästi, lukuisat tyttöjulisteet muistuttivat jatkuvasti näiden maagisten taruolentojen olemassaolosta.
Duke Nukem 3D:n takana oli hyväksi osoittautuneen myyntikikan lisäksi myös aikaansa nähden toimiva mekaniikka, rakenne ja ennen kaikkea asenne. Kenttien pulmatilanteet olivat pitkälti perinteistä avainkorttien etsimistä, mutta alueet olivat pullollaan oikaiseviakin salahuoneita, jotka piristivät kenttärakenteita kiitettävästi.
Niin pomojen kuin tavanomaisempienkin vihollisten kurittamiseen riitti aseita Duken luotettavasta monosta haulikkoon sekä putkipommien kaltaisiin erilaisiin räjähteisiin. Unohtaa ei myöskään sovi enemmän tai vähemmän kyseenalaisia apuvälineitä, kuten eri kykyjä parantavia steroideja ja vihollisten harhautukseen tarkoitettuja hologrammeja.
Oleellinen osa pelin viehätystä olivat tietenkin myös Duken äijämäiset huulenheitot. Vessanpöntöllä muskelikasa heitti kepillisen asiaankuuluvien äänitehosteiden kera ja peilin edessä mies kykeni ihailemaan omaa miehisyyttään – näin muutama mainitakseni!
Damn I’m looking good!
Duke ei suinkaan ollut vain pc-kansan oma kansikuvapoika, ilmestyihän Duke Nukem 3D lukuisilla pelialustoilla, joista tuoreimpien joukossa Xbox 360:n Xbox Live Arcade. Erikoisin ilmestys lienee Nintedo 64:lle kehitetty Duke Nukem 64, jossa tehtiin Nintendon tuolloisen sensuuripolitiikan puitteissa melkoisia karsintoja ja muutoksia.
Duke Nukem 64 ei sisältänyt juurikaan seksuaalisia viittauksia, muutamia erittäin harvoja tapauksia lukuun ottamatta. Aikuisviihdekauppojen tilalle oli tullut hampurilaisbaareja, minkä lisäksi tyttöjulisteet olivat kadonneet maisemakuvasta. Jopa elokuvateatterin valkokankaalla sulojaan heilutellut pikselitähtönen oli korvattu huomattavasti vaarattomammalla ydinräjähdyksellä.
Niinkin huima pelikokemus kuin Duke Nukem 3D oli ilmestyessään, fps-pelit kehittyvät lajityyppinä melkoisin harppauksin jo muutamissa vuosissa. Nykyään 13-vuotias Duke Nukem 3D on kieltämättä vanhentunut erittäin rankalla kädellä, ja sen pelilliset ratkaisut on kierrätetty puhki lukuisissa peleissä aikapäiviä sitten.
Sen sijaan pelin kaksiulotteisia spritejä hyödyntävässä grafiikassa on vielä jotakin viehätystä, ja se on vanhentunut huomattavasti arvokkaamman näköisesti kuin esimerkiksi ensimmäiset kolmiulotteista grafiikkaa hyödyntävät fps-pelit.
Aikansa huikeimpiin pelikokemuksiin kuuluva Duke Nukem 3D nosti sarjan niin suureen kulttiasemaan, että sen 12 vuotta kehityksessä olleen täysiverisen seuraajan vaiheet jaksavat pitkästä odotuksesta huolimatta kiinnittää ihmisten huomion.
