Etsi
Weapon Shop de Omasse on omaperäisempi käsikirjoituksessa kuin pelattavuudessa. Rytmipeliksi musiikki on vaatimatonta ja kertakäyttöistä.
Tyylikkään pimeä hiiviskely kärsii epätasaisesta toteutuksesta. Sopii tulokkaille paremmin kuin vanhuksille, mutta pelikokemuksessa on säätövaraa.
The Stick of Truth on harvinainen lisenssipeli: se tajuaa esikuvansa, kunnioittaa sitä ja tuntuu siltä, mutta myös parantaa sitä pelillisillä elementeillään.
Telltale tekee laatukamaa, mutta jos aika ei riitä kuin tunnin episodeihin kolmen kuukauden välein, niin jotain on pielessä.
Nätti, sulava ja sankaritarta sadistisesti rääkkäävä toimintapeli sai vain kasvojenkohotuksen, mutta se on ehdottomasti kokemisen arvoinen ilman aiempaa Tomb Raider -kokemusta.
Battlefield 4:n myötä voimme taas vain ihmetellä, miksi DICE ei koskaan julkaise pelejään valmiina.
Tunteellista, toimivaa ja kiehtovaa pelattavaa, joka tosin ei ole välttämättä seikkailupelaamista ihan perinteisessä mielessä.
Rockstar on osoittanut jälleen kerran, miten mobiilikäännös toteutetaan alkuperäistä peliä kunnioittaen.
Call of Duty on Call of Duty, vaikka voissa paistaisi, niin hyvässä kuin pahassa.
Pelattavuudessa uusi polvi ei näy, mutta kyllä tällä kelpaa esitellä uuden konsolin tehoja.
Vaikka ohjaajan leikkaus ilmestyi muillekin koneille, Wii U:n omistajien kannatti odotella.
Koko maailma kädessäsi
The Walking Dead nosti interaktiivisen tarinankerronnan rimaa viime vuonna huomattavasti, ja pelkäsin, ettei Telltale pääsisi enää samoihin sfääreihin. Olin väärässä: rima taisi juuri ylittyä.
