Etsi
Dragon Quest Heroes II on peli, jota ei enää puolen vuoden päästä muista pelanneensa.
Shadows of Valentia piristää mukavasti jo hieman kaavamaiseksi käynyttä taktiikkapelien sarjaa ja tekee sen ironisesti palaamalla 25 vuotta vanhoihin tunnelmiin.
Starblood Arenalta oli helppo odottaa kunnon ilotulitusta, mutta se jäikin valitettavasti vain savuamaan lähtötelineeseensä.
The Surge on vetovoimaisen jykevä toimintaseikkailu, joka seilaa kenties hieman liiankin uskollisesti Dark Soulsin vanavedessä.
Sniper Ghost Warrior 3:n perusmekaniikat ovat periaatteessa kunnossa, mutta tekniset ongelmat, vanhahtava ulkoasu ja epätasainen toteutus rokottavat pisteitä urakalla. Lue lisää!
Keräilykorttipelien kovimpaan kärkeen iskevä The Elder Scrolls: Legends ei keksi pyörää uudelleen, mutta kestää vertailun kilpailijoidensa kanssa.
Drawn to Deathin omaperäinen visuaalinen tyyli ei onnistu peittämään alleen muutoin täysin raakileeksi jäävää pelikokonaisuutta
The Sexy Brutale on äärimmäisen taitavasti suunniteltu ja käsikirjoitettu murhamysteeri, joka pysyy kasassa alusta loppuun aikakikkailusta huolimatta.
Little Nightmaresin kutkuttavan kauhistuttava maailma saattaa hyvinkin tunkeutua uniin. Lue lisää!
Bayonetta oli vuonna 2010 kenties lajityyppinsä paras peli. Se voi olla sitä edelleen, mutta vähintään niitä aivan parhaita.
Nätti, hiottu ja tunteikas tarina kasvamisen vaikeudesta on enemmän kokemus kuin peli.
Hiomaton ja puuduttava seikkailuviritelmä, joka ei tee oikeutta hienoille edellisille.
Upean seikkailusaagan tunnelmallinen päätösosa, jonka käsikirjoitus on parasta A-luokkaa.
