Etsi
Käsien ja ohjaimen kaunis fuusio.
Vanhan konsolisukupolven versio on pelattavuudeltaan ennallaan, mutta ulkoasusta on jouduttu karsimaan.
Lego The Hobbit on uskollinen elokuva-esikuvalleen eli hieman heikompi ja hieman vähemmän mieleenpainuva Lord of the Rings.
Kehnon lisenssipelin arkkityyppi, jolle uudistettu versio tekee vain vähän hyvää.
Warface on persoonaton ja kömpelön tuntuinen ilmaisräiskintä. Ajoittaisista onnistumisista huolimatta huvi on vain hetkellistä.
Lähes edeltäjänsä veroinen teos kokeilee hienosti uutta, mutta sohii välillä reilusti ohi.
Ammattitaidolla tehty sotaräiskintä, joka ei ehkä mullista lajityyppiään, mutta tarjoaa täysin omanlaisensa kokonaisuuden.
Reaper of Souls puhaltaa Diablo III:een lisää elämää ja täydentää siitä kokemuksen, jollainen alkuperäisen olisi pitänyt olla. 40 euroa voi tuntua tosin pahalta hinnalta moisesta palveluksesta.
Vuosien ajan on väitelty siitä, mikä kahdesta keskimmäisestä Rambosta on se huonoin Rambo-teos. Enää ei tarvitse: tässä on voittaja.
Yaiba: Ninja Gaiden Z on taatusti erilainen irtiotto tutusta mätkinnästä, mutta lopputulos ei ole onnistunut.
Tyypilliset räiskintämoninpelit ovat kaukana tästä veikeästä väri-ilottelusta.
Tyylikkään pimeä hiiviskely kärsii epätasaisesta toteutuksesta. Sopii tulokkaille paremmin kuin vanhuksille, mutta pelikokemuksessa on säätövaraa.
The Stick of Truth on harvinainen lisenssipeli: se tajuaa esikuvansa, kunnioittaa sitä ja tuntuu siltä, mutta myös parantaa sitä pelillisillä elementeillään.
