Etsi
Uljas audiovisuaalisuus herättää mielenkiinnon, mutta puuduttava pelattavuus epäonnistuu voittamaan lopullisesti puolelleen.
Tylsä kauhuseikkailu luottaa liikaa kummitustarinoiden ja peligenren kliseisiin.
Toistosta huolimatta Child of Light on kaunis satu.
Bastionin perijä ei ole aivan edeltäjänsä veroinen, mutta nätti ja omaperäinen indieseikkailu yhtä kaikki.
Crimsonlandin modernisointi on hatunnoston arvoinen teko, mutta mahtaako vanhan koulun karu visuaalisuus toimia DirectX 11 -sukupolvelle?
Pelinä turhan simppeli Valiant Hearts on myös mieleenpainuva ja taiteellisesti upea teos.
Luomispelistä on vaikka mihin, mutta Marvel-sankarien osuus on puuduttavan yksitoikkoista pauketta.
Enemmän kuin deittisimuparodia, mutta kömpelössä muodossa.
Metro Redux on etenkin uusille tulokkaille paras tapa uppoutua Metro-pelisarjan maailmaan.
Aidoin ja monipuolisin avoimen pelimaailman peli mitä on nähty, mutta vapaus tuo mukanaan myös päämäärättömyyttä.
Turhankin paljon yksinkertaistettu ja aiempaa keveämpi jatko-osa, jonka imu on entistä elävämmissä pelihahmoissa.
Interaktiivinen tarinankerronta on aina tasapainottelua tarinan yhtenäisyyden ja pelaajan valintojen huomioinnin välillä. Harva peli onnistuu siinä niin hyvin kuin The Walking Deadit.
New ’n’ Tasty on Oddworld-sarjalle oiva tilaisuus kasvattaa fanikuntaansa. Konkareille peli voi jäädä hieman hajuttomaksi.
