Etsi
Riemastuttavan eriskummallisen zombilahtailun päivitetty versio, jonka hurmeinen hölmöily maistuu vallan makialta nykypäivänäkin.
Mighty No. 9 on varmasti lähtenyt liikkeelle jaloista asetelmista, mutta pitkä ja sekava kehitysjakso on tuottanut sekavan ja pliisun pannukakun.
Innokkaasti tuttuja ideoita kierrättävä Homefront: The Revolution jää kokonaisuutena melkoiseksi raakileeksi.
This War of Mine: The Little Ones on raskas, mutta arvokas pelikokemus. Konsoliversion ohjaus jättää kuitenkin toivomisen varaa.
Autiomaassa eivät elä edes kaikki roolipelifanit, mutta tinkimättömässä retrohengessään tämä on nykykonsolien omistajille todella muistettava tapaus.
Trainz: A New Era on ruma päältä mutta hieno sisältä – ja se vaatii rakkautta rautahepoiluun.
Kovan luokan Saints-faneille suunnattu itsenäinen laajennus, joka tarjoaa uusia mahtavia supervoimia ja uuden hiekkalaatikon, mutta liian vähän uutta Saintsia.
Saints Row IV ei ehkä toisella kierroksella naurata ihan niin paljon kuin ensimmäisellä, mutta jos sen älyttömyydet ovat vielä kokematta, nyt on kultainen tilaisuus.
Vuoden ehdottomasti masentavin peli on vakavan pelaamisen uusi mittatikku, jossa peli ja sanoma ovat saumattomasti yhtä.
Metro Redux on etenkin uusille tulokkaille paras tapa uppoutua Metro-pelisarjan maailmaan.
Risen 3 on toisinaan kelvollinen roolipeli, toisinaan hirveää tauhkaa. Ilmiselvää alelaariosastoa.
Yliyksinkertaistettu toimintaroolipeli, joka tekijöiltä on unohtunut täysin, miksi ihmiset näitä pelejä pelaavat.
Hämmentävä Killer is Dead on pelaamisen arvoinen toimintapeli, mikäli ei kaipaa pelihyllyynsä vain vuoden kovimpia suurpelejä.
