Koska Xbox Onen julkaisua Suomessa saadaan odottaa ensi vuoteen asti, Pelaajan toimituksessa piti keksiä aivan omaa Xbox-viihdettä. Koska hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset, onnistuimme nopeasti ideoimaan suuren Metacritic-haasteen. Kuka Pelaajan toimistolla kykenisi arvaamaan tarkimmin, millaisia arvosanoja Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan pelilehdistö jakaisi Xbox Onen julkaisupeleille?
Kisaan valittiin viisi peliä: paalupaikalta lähtevä Forza Motorsport 5, Ryse: Son of Romen väkivaltaorgiat, raiteilla kulkevista lohhareista kertova Crimson Dragon, zombien joukkomurha Dead Rising 3 ja kulttimätkintä Killer Instinctin uusinta. Kisaan lähtivät lisäkseni Pelaajan toimituksessa istuvasta väestä päätoimittaja Huttunen, Ville Arvekari, Janne ”finngamer”Kaitila ja Lasse Erkola, lehden AD.
Tuloksia odotettiin julkaisupäivää pidempään, sillä mukaan haluttiin mahdollisimman monta arvostelua, ja kisa päätettiin viime viikon keskiviikkona. Kuka voitti? Tarvitseeko sitä kysyäkään?
”Ja tämä kaunokainen voi olla sinun vain 100 eurolla.” (Forza Motorspot 5)
Forza nousi odotetusti koko läjän voittajaksi 82 pisteen arvosanalla, ja lähimmäksi pääsin minä 86 pisteen odotuksilla. Ehkä olin liian optimistinen, mutta muilla tuntui olevan vielä ruusuisemmat näkemykset autoilun mahdollisuuksista jenkkilässä. Toisaalta eihän Yhdysvalloissa pääse edes postilaatikolle ilman automobiilia, joten voiko meitä syyttää siitä?
Dead Rising kääri kokoon keskinkertaiset mutta silti kunnioitettavat 78 pistettä, ja lähimmäksi pääsi kolmen pisteen marginaalilla Ville 75 pisteen arvauksellaan. Häntä ja itseäni lukuunottamatta muut veikkailivat jopa kahdeksalla alkavia pisteitä. Zombeista huokuvien kaasujen on pakko ollut sekoittaa heidän päänsä.
Crimson Dragon ei ole herättänyt suuria tunteita ennakkotestien ja videoiden perusteella, joten arvailut lipoivat maata. Päätoimittaja Huttunen osui nappiin 55 pisteen ennustuksellaan. Sama mystinen vaisto sai hänet antamaan Killer Instinctille 74 pistettä, mikä osui niin ikään napakymppiin. Oliko voittaja löytynyt?
Amerikkalainen unelma pähkinänkuoressa. (Dead Rising 3)
Viimeiseksi jää Ryse: Son of Rome, jonka suhteen kenelläkään ei ollut suuria toiveita, sillä pelin arvostelujen ”embargo” eli julkaisukielto oli peleistä viimeisimpänä. Sen ansiosta yömyyntiin ehtineet innokkaat ehtisivät napata roomalaiset kassiinsa ennen lukujen selviämistä. Ei lainkaan epäilyttävää! Pelin 61 pisteen tulosta olin lähimpänä minä 64 pisteen arvauksella.
Tilanne on siis kaksi-kaksi, ja finaalissa on lisäkseni arvon päätoimittaja. Miten tilanne ratkaistaan? Lasketaan tietenkin kuka osui lähimmäksi, kun kaikkien pelien keskiarvot lasketaan yhteen. Aina niin ilomielinen ja toiveikas Huttunen veikkasi 73,2 pisteen tulosta, mutta pessimisti ei pety koskaan. Aseinani olivat nihkeä asenne, piintynyt ihmisviha ja ja 72,8 pisteen arvaus, joka oli lähempänä tasan 70 pisteen todellista tulosta. Harmi, ettei tätä voi soveltaa lottoon.
Mutta leikki sikseen. Miksi pääsin lähimmäksi, vaikka olin testannut omin käsin vain kolmea peliä viidestä? Mitä tämä kertoo peleistä ja niiden arvosteluista.
”55? No, tulipahan voitettua Lair kahdellakin pisteellä. Suck it, PlayStation!” (Crimson Dragon)
Forzaa oli helppo veikata arvosteluvoittajksi, sillä se on julkaisupeleistä lähimpänä Xboxin Halo-ydinsarjan kaltaista peliä, jonka tekemiseen on taatusti rajattu valtavasti resursseja. Pelistä tiedettiin myös pitkään, että grafiikassa oli tehty kaikki tarvittavat kompromissit 1080p/60-kuvanlaadun eteen, ja tasan sitä autopelaajat hakevat uuden polven ajopeliltä. DigiExpon osastollamme peliä testanneet kuluttajat näyttivät myös erittäin tyytyväisiltä, ja todistettua autoilukaavaa on lähes mahdoton tyriä.
Dead Risingista oli helppo ennustaa keskikastin menestyjää. Valtavat next gen -zombilaumat ja järjetön asevalikoima innostaisivat taatusti jenkkikollegoitamme, mutta omassa testissäni silmille hyppi vaikeasti toimiva kamera ja aiemmin niin leikkisän pelisarjan synkäksi ja tylsäksi käynyt tyyli. Pelin oli siis pakko jakaa mielipiteitä, kuten kävikin. Sama pätee Killer Instinctiin, jonka keskiarvosanaan vaikuttaa myös pelin genre: mätkinnät tulisi antaa pelattavaksi aina kun mahdollista ihmisille, jotka tuntuvat kyseisen lajityypin. Muuten hienoudet jäävät näkemättä, eikä tietämätön harrastelija uskalla ylistää tai lytistää moista peliä. Erityisesti Killer Instinct -veikkauksellani oli siis suhteellisen vähän tekemistä sen kanssa, millainen peli oikeasti on. Masentavaa, vai?
”Ja niin Hessu Hoposta tuli ihmissusi.” (Killer Instinct)
Crimson Dragonista ei ollut vaikea ennustaa floppia, sillä olen itsekin vankkumaton Panzer Dragoon Orta -fani, mutta tämän lohharilentelyn ennakkovideotkin eivät tehneet juuri vaikutusta. Ehkä itse peli vakuuttaa paremmin, kun sitä pääsee joskus testaamaan, mutta raideräiskintä on parhaimmillaankin harvojen hupia. Ei sillä ollut siis juuri mahdollisuuksiakaan.
Lopun surutyö tehdään tietysti Rysen kanssa. Mitä voi odottaa peliltä, josta piti tulla uuden polven grafiikkaesittelyä ja Kinect-mättöä, mutta jälkimmäinen muutettiin normaaliohjaukseksi loppumetreillä. Testasin Rysen demoversiota DigiExpossa, eikä ensivaikutelma ollut innostava. Tässä näkyvät myös epäilykseni Crytecin suunnan suhteen: Far Cryn ja Crysiksen ajoista on tultu vain tasaisesti alaspäin, ja erityisesti viimeisin Crysis 3 on lähempänä sieluttomia tekniikkademoja. Suuntaa ei ilmeisesti saatu vaihdettua Rysessä.
”LXI? LXI! Metacritic, non gradus anus rodentum!” (Ryse: Son of Rome)
Koko tämä kisa kertoo kuitenkin vähemmän Xbox Onesta ja näistä peleistä kuin itse Metacriticistä ja siitä, millainen työkalu se oikein on. Keskiarvojen laskenta latistaa ääripäät, ja poistaa mielenkiintoiset mielipiteet luoden pohjaa peliarvostelujen ankealle kansainväliselle tilalle. Erityisesti keskinkertaisuus, turvallisuus ja jatko-osat palkitaan. Pelit, jotka yrittävät uutta ja herättävät viha-rakkausuhteita saavat numeromuotoisen seiskalla alkavan kuolemantuomion, sillä niiden metaluvut herättävät mielikuvia keskinkertaisuudesta. Kauheinta on tietenkin se, että arvosana on peliarvostelun turhin ja typerin osa. Teksti on se, jonka pitäisi kiinnostaa, mutta moisen viestin jakaminen on Don Quijoten taistelua.
Jos USA:n luvut kuulostavat pettymyksiltä, niin ei siitäkään kannata kauheasti masentua. Julkaisupelien luvuista ei voi vetää kummoisia päätelmiä Xbox Onen yleisestä laadusta. Julkaisupelit ovat aina julkaisupelejä: kukaan ei halua enää muistella Kameota tai Perfect Dark Zeroa, ja Xbox 360:sta tuli silti enemmän kuin kelpo konsoli. Emme myöskään voi itse tuomita näitä pelejä vielä muiden mielipiteiden perusteella,kun ne saapuvat Suomeen, ne testataan ja Pelaaja arvostelee ne omien mieltymystemme eikä ennakkoveikkausten perusteella.
Mutta miksi emme tehneet samoin PS4:n pelien kanssa? No, se ei yksinkertaisesti tullut mieleen. Nelospleikkarin julkaisupelien keskiarvollakaan ei kyllä kannata lähteä keulimaan. Jos sen listalta valitaan julkaisun varsinaiset yksinoikeuspelit Resogun (83 – hyvä Suomi!), Killzone: Shadow Fall (74), Contrast (59), Super Motherload (68) ja Knack (56), keskiarvo on 68 pistettä. Pelaajan seuraavassa numerossa nähdään omat PS4-lukumme, eivätkä nekään ole ennalta määrätyssä linjassa muun maailman kanssa – ja Metacriticistä pysymme kaukana.
Lukijoillahan on tietysti tässä vaiheessa hyvä aika veikata, millaisia numeroita Suomessa jaellaan. Haaste alkakoon.
Päivitys: Contrast ei ole oikeasti PS4:n yksinoikeuspeli, vaan muistin yksinkertaisesti sen väärin.
