Kurpitsajuhla oli ja meni, mutta kauhupelien faneille halloween jatkuu läpi vuoden. Pelaajan elokuun numerossa 131 tutustuin kauhupelien uuteen aaltoon ja sen tekijöihin, ja DigiExpossa saadun palautteen perusteella aihe ansaitsee jatkoa. (Kiitos vielä kaikille messuilla juttelemaan tulleille ja palautetta antaneille lukijoille!)
Koska lehdessä kerrottiin jo ilmestyneistä kauhisteluista, katsotaan nyt sen sijaan kiinnostavia tulevia uutuksia tai tuoreita pelejä, jotka ilmestyivät erikoisraportin jälkeen. Kelpuutan listoille lähinnä itseäni kiinnostavia tapauksia, joten kerro alla kommenteissa, jos jotain jää puuttumaan.
Jo ilmestyneet:
Outlast olisi ollut ehdottomasti osa kauhukatsauksen kermaa. Pelaaja pinkoo siinä karkuun psykopaatteja, jotka ovat muuttaneet mielisairaalansa maanpäälliseksi helvetiksi. Pc-versiota voi jo pelata, ja DLC-pakettikin on tulossa, mutta peli ilmestyy myöhemmnin myös PlayStation 4:lle.
The Typing of the Dead: Overkill on tehty kökköjen kauhuleffojen ja pölhöilyn ystäville. Ensimmäisen House of the Dead -pelin taukkius oli ehkä tahatonta, mutta idiotismi vedettiin tahallaan huippuunsa Overkill-nimisessä jatko-osassa, josta tehtiin nyt Typing-versio. Pelaaja konekirjoittaa hiki hatussa, jotta revolveri jauhaisi zombit ja mutantit lihoiksi, ja se voittaa kyllä vanhat kunnon ”lada ajaa jaffa kaljaa” -näpytysharjoitukset.
Sniper Elite: Nazi Zombie Army 2 on vastakohta hienovaraisemmille peleille, joihin tutustuttiin erikoisartikkelissa. Siinä listasin pelejä, joissa pelaaja on voimaton pakenija, mutta natsizombi kakkosessa ei tehdä mitään muuta kuin ammutaan kalmoja seulaksi. Varsinaisessa Sniper Elitessä luotien tuhovoimalla iloitteleva ”röntgenkamera” oli todella mauton (se oli se peli, joka herkutteli Hitlerin kasseille ampumisella), mutta eläviä kuolleita suolatessa gore on ainoa oikea mauste.
ZombiU tuli jo Wii U:n ilmestyessä, mutta koska Mario myy laitetta varmaankin jouluksi, on hyvä muistuttaa asiasta. Peli on pöljästä nimestään huolimatta viime vuosien selkeästi parasta selviytymiskauhua konsoleilla. Krikettimaila heiluu taukoamatta, ja jokainen pelisankari päätyy mokatessaan pysyvästi ruumiishuonelle. Armotonta!
Tulossa:
Routine on Lunar Softwaren seikkailu, jota kohtaan minulla on selkeät odotukset: haluan siitä sen avaruuskauhupelin, jota Dead Spacen jatko-osat eivät tyhmyyttään halunneet olla. Pelaaja hiiviskelee siinä tahallisen vanhentuneen näköisellä avaruusasemalla, jossa ei tunneta energiamittareita tai ”elämiä”. Kuolema iskee kerralla. Trailerin perusteella grafiikka on indie-peliksi harvinaisen yksityiskohtaista.
Huntsman: The Orphanage on hyvä esimerkki siitä, kuinka ns. early access -käytäntö aiheuttaa ongelmia: en ole aivan varma, onko peliä julkaistu vai ei. Se roikkkui Steam-kaupassa ”ennakkoversiona” vaikka kuinka kauan, ja nyt saatavilla on keskeneräiseksi haukutun ”Black Friday Editionin” ongelmia korjaava ”Halloween Edition”. Testivuorossa on pian joka tapauksessa seuraavaksi tämä peli, jossa pelaaja yrittää pelastaa aaveen vainoamia orpoja. Tyyli on tuttu Slenderman-peleistä, mutta tässä tapauksessa olisin ostajana vielä hyvin varovainen.
Until Dawn on 2012 julkistettu Supermassive Gamesin seikkailu, jossa teinit lähtevät silvottaviksi metsämökille klassiseen Scream- ja Evil Dead -tyyliin. Siitä piti tulla PS3:n tiedostavaa ja humoristista kauhua Move-ohjauksella, mutta vähään aikaan ei kuulunut mitään. Nyt marraskuun alussa kerrottiin, että Until Dawn on edelleen kehityksessä. Voisiko se sittenkin saapua PS4:lle?
Soma kauhun uuden aallon käynnistäneen Amnesian tekijöiden uutuus PS4:lle. Siinä ei tule olemaan taistelua, ja pelin on tarkoitus mennä myös uudenlaisen pelisäikyttelyn tuolle puolen. Äsken julkaistut varhaiset trailerit paljastavat, että Somassa on sekä transhumanistista pohdiskelua ihmisen ja koneen sulautumisesta ja samasta lähteestä pulppuavaa ruumiillista kauhua Gigerin ja Cronenbergin tyyliin. Bonuksena Amnesiakin saattaa tuurilla saapua konsoleille…
Daylight on Zombie Studiosin kauhuseikkailu PS4:lle ja pc:lle. Pelaaja rämpii ympäri pimeää sairaalaa apunaan vain kännykän lamppu. Käsikirjoittajan valinta on kerännyt studiolle sekä hyvää että huonoa julkisuutta, sillä kässärin takana on myös Mass Effect 3:n Diana Allerina nähty Jessica Chobot, joka saapui pelialalle PSP:tä nuollen. Ehkä Daylight on lopulta se tapaus, josta hänet muistetaan PSP:n sijasta.
Stasis on isometrinen seikkailupeli, jonka läsnäolo tällä listalla alleviivaa sitä, että seuraava trendi on juuri scifikauhu. Tässä yhden miehen projektissa pelisankari herää syväjäädytyksestä ja etsii perhettään pelottavalla tutkimusasemalla.
Neverending Nightmares keräsi onnistuneesti rahaa Kickstarterissa, eikä ihme. Lähtökohtana ovat tekijän henkilökohtaiset mielenterveysongelmat ja grafiikkatyyli on kuin häriintynyttä lyijykynäsarjista.
Among the Sleep on kokeilusta täysimittaiseksi peliksi kasvanut kauhistelu, jossa ohjataan painajaisistaan heräväävää (vai niitä näkevää) pikkulasta.
Erikoisbonus: kierteistä kauhua
Kauhua kannattaa etsiä pelien ulkopuoleltakin, ja syksyn tärppi on ehdottomasti painettu paperille. Olen lukenut kauhukirjallisuutta ja katsellut kauhuleffoja reilusti päälle 20 vuoden ajan, ja japanilainen kauhusarjakuva Uzumaki pieksää niistä useimmat. Junji Iton klassikkosarjis ilmestyi juuri kovakantisena Deluxe-mallina, johon on koottu kaikki hiljalleen ilmestyneet Uzumaki-tarinat. En voi kuin kiittää Anime-lehden päätoimittaja Petteriä, joka tutustutti minut tähän mestariteokseen.
Tässä vaiheessa ennakkoluuloisempi hymähtää pilkallisesti ja mutisee otain mangasta, ”baka gaijineista” ja isosilmäisistä pikkutytöistä, mutta ei kannattaisi. Uzumaki on upeasti piirretty ja taitavasti kirjoitettu tarina, jossa kauhu ei synny tutuista asioista. Päähenkilöitä ei nimittäin uhkaa hirviö tai paha ihminen, vaan muoto: Kurouzu-Chon pikkukaupunkia piinaa pakkomielteitä aiheuttava spiraalikuvio. Sitä ei voi paeta eikä sitä vastaan voi taistella. Sarjakuva intoutuu rauhallisen alun jälkeen äärimmäisen häiriintyneeksi ruumilliseksi kauhuksi, jossa vartalot kiertyvät spiraaleiksi ja ihmisen ja etanan eroa on vaikea havaita. En suosittele herkästi järkyttyville, sillä Iton painajaislogiikka jää pyörimään alitajuntaan viikkokausiksi.