Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Miltä kuulostaisi rooliseikkailu Angkorin hylätyssä ja eksoottisessa kaupungissa? Entäpä miltä vaikuttaisi kiehtova Egypti tapahtumapaikkana? Olen miettinyt pelien tapahtumapaikkojen mahdollisuuksia jo yli puolen vuosikymmenen ajan. Miten niitä käytetään ja miksi samoja paikkoja näkee useampaan kertaan, varsinkin nykyään, kun riskejä ei uskalleta ottaa. Jokin aika sitten ajatukseni kuitenkin ponnahtivat uudelle tasolle.
Pelasin Binary Domain -räiskinnän läpi jokin aika sitten ja pidin siitä kovasti. Yksi syy, miksi pidin pelistä, on se, että pelin sisältö oli mukavan kansainvälistä. Pelihahmoja oli niin Yhdysvalloista, Ranskasta, Britanniasta, kuin Kiinastakin. Tapahtumapaikkana oli Tokio. Kaikilla pelihahmoilla oli tietenkin oman äidinkielensä aiheuttama aksentti, joka oli mainio yksityiskohta ja loi kansainvälisyyden tunteelle pisteen iin päälle.
Aloin kuitenkin Binary Domainin jälkeen pelaamaan Alan Wakea, jonka miljöö ja dialogi on suomalaisesta sydämestään huolimatta suunnattu Yhdysvaltojen markkinoille. Pidin aikanaan Max Payneista kuin hullu puurosta, joten aloin tietenkin pelata Alan Wakea innolla. Noin kymmenen vuotta sitten pelattujen Max Payne -pelien jälkeen pettymys Remedyn suurtuotantoa kohtaan olikin suuri. Kun olin pelannut ensiksi peliä, josta huokui kansainvälisyys, niin sen jälkeen Remedyn kulttiklassikon jenkkikeskeisyys tuntui jotenkin oudolta ja etäiseltä. Tunsin oloni ulkopuoliseksi ja mietin itsekseni, kuulunko pelin kohderyhmään?
Jenkkikeskeisyys vaivasi minua, eikä pelin pelaaminenkaan edennyt suunnitelmieni mukaan, vaikka olin jo kauan halunnut kokea Alan Waken trillerimäisyyden. Aloin miettiä tosissani, mitä onkaan pelien tarinoiden ja hahmojen kansainvälistyminen?
Aloin miettiä pelien tapahtumapaikkoja. Yleensä pelien sisältö tapahtuu Yhdysvalloissa, loppuun kulutetuissa Los Angeleissa, New Yorkissa ja muissa kyseisen valtion suurkaupungeissa, oli peli sitten kehitetty Aasiassa, Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa. Onneksi pikkuhiljaa on alettu huomata, että maailmassa on paljon mielenkiintoisia paikkoja, joita voidaan käyttää hyväksi miljöön luomisessa.
Olen sitä mieltä, että moni Euroopassa tai Aasiassa kehitetty peli voisi olla mielenkiintoisempi, mikäli sen tapahtumapaikka olisi kehitysstudion kotimaasta tai sen lähistöltä. Miltä kuulostaisi Alan Wake Suomen syksyisissä metsissä, Resident Evil japanilaisessa pikkukylässä? Mikä olisikaan ollut parempi tapahtumapaikka filmnoirimaiselle Heavy Rainille kuin Pariisi? Esimerkiksi S.T.A.L.K.E.R: Shadow of Chernobylissä on tapahtumapaikkana mitä mysteerisin, pelottavin ja eksoottisin miljöö, mitä kuvitella saattaa. Asian tekee vielä kiehtovammaksi se fakta, että paikka on oikeasti olemassa. Itsekin pelistä inspiroituneena olen haaveillut joskus käyväni Tšernobylissä. Parhaimmissa tapauksissa tiettyjen paikkojen käyttäminen peleissä toisi lisää turismia ja rahaa monille kiehtoville paikoille ja nähtävyyksille.
Kiovalaisen GSC GameWorldin menestysräiskintä sijoittui kauheita kokeneen Tšernobylin hyytävään ympäristöön.
Totta kai useissa peleissä on miljöö ja hahmot, jotka ovat täysin mielikuvituksen tuotteita. Esimerkiksi vaikka Nintendon pelit ovat mielestäni kansainvälisiä, joiden kohderyhmä ei tunne juurikaan paikkaa eikä kansalaisuutta.
Ei millään pahalla aikamme supervaltiota vastaan, mutta monet tietävät, että yhdysvaltalaiset eivät ole kovinkaan hyvin tietoisia ulkomaailmasta. Vaikka netissä pyörivät videot tuntuvat ällistyttävyydessään jopa epärealistisilta, on niissä kuulemma perääkin. Eräs tuntemani yhdysvaltalainen valitteli aikanaan, kun hänen tuttavansa luulivat Kiinaa ja Japania samaksi valtioksi. Tämän ja todella suurien markkinoiden takia pelinkehittäjät ovat varmaankin halunneet pelin miljöön olevan juurikin Yhdysvalloissa. Kenellekään ei kyllä tekisi pahaa oppia jotain ulkomaailmasta, vaikkapa videopelien välityksellä.
On jotenkin outoa ajatella, kuinka paljon pelinkehittäjät ovatkaan tehneet sen eteen, että ovat saaneet pelinsä mahdollisimman yhdysvaltalaiseen makuun sopivaksi. Itselleni tulee mieleen radikaaleimpana tapauksena Capcomin vanha lentoräiskintä nimeltään 1942. Siinä ohjastetaan yhdysvaltalaisia taisteluhävittäjiä ja vastassa on Japani. Päämääränä pelissä on saavuttaa Tokio ja tuhota koko Japanin ilmalaivasto. Peli on siis japanilaisten kehittämä. Jos tilanne veistetään suomalaisten kohdalle, ajatelkaa itsenne pelinkehittäjiksi ja kehittävänne peliä erään naapurimaamme suurille markkinoille. Pelissä ohjastetaan kyseisen maan sotilaita ja vastassa on suomalaisia sekä pelin päätavoitteena tuhota vaikkapa Helsinki. Kuulostaako mukavalta?
Mitä tapahtuu lähitulevaisuudessa, kun Kiinassa on vihdoin laillistettu pelikonsolit ja siellä herätään konsolipelaamiseen? Alkaako ympäri maailmaa tulla Kiinan pohjattomille markkinoille pelejä, joissa kiinalaiset puolustavat omaa reviiriänsä ties kenen hyökkäyksiltä? Tuleeko Shanghaista suositumpi miljöö kuin New Yorkista? Aletaanko peleissä kuulemaan guangdongilaista huumoria?
Mitä paikkoja ja kulttureja Pelaajan lukijat haluaisivat nähdä peleissä?
– Carpio
Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.