Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Kuolleeksi asiantuntijapiireissä pari vuotta sitten tuomittu käsikonsolibisnes elää sittenkin ja voi hyvin. Vuosi 2013 on ollut käsikonsolirintamalla aivan uskomatonta tykitystä mitä laadukkaisiin peleihin tulee.
Luigi’s Mansion 2 tuli ja näytti että vaikka siirtymä olisikin isolta ruudulta pienemmälle ruudulle, voi lopputulos olla edeltäjää parempi. Fire Emblem: Awakening kertoi jälleen huikean eeppisen tarinan aiheuttaen samalla pelaajille niitä haastavuudesta johtuvia harmaita hiuksia joita valitettavan harvoin tulee enää peleissä vastaan. Animal Crossing -sarjan uusin koukutti jälleen huumeen lailla ja Fire Emblemin lailla, se tutustutti myös tuhansia uusia faneja sarjan pariin. Marion ja Luigin roolipeliseikkailut onnistuivat jälleen parantamaan edellisestä vaikka laadullinen rima olikin järjettömän korkealla.
Ja tämä on vasta puolen vuoden ensimmäistä satoa. Luvassa on loppuvuodesta vielä uutta Pokémonia ja Zeldaa ja vaikka näiden lopullista laatua ei vielä tiedetäkään, täytyy auringon jäätyä ja Suomen mennä futiksen MM-kisoihin ennen kuin noiden sarjojen kohdalla voidaan puhua huonoista peleistä.
Paljon on siis klassikkotavaraa ja huippuluokan nimikkeitä. Mainitsemiani esimerkkejä yhdistää kaikkia yksi ja sama tekijä; ne ovat ilmestyneet yksinoikeuspeleinä 3DS.lle. Hetkinen… Eikös käsikonsoleita ollut markkinoilla se toinenkin?
”Vitalle ilmestyvä 8 pelaajan yhtäaikainen moninpeli. Mistä ne löytävät kahdeksan Vitan omistavaa tyyppiä?”
PS Vita saapui markkinoille aika lailla puolisentoista vuotta sitten ja sen tie ei todellakaan ole ollut ruusuinen. Sen tekninen ylivertaisuus käsikonsolikilpailijaan on kiistaton ja sille luulisi Sonyn omien studioiden myötä tulevan tukea jolla saataisiin kovan luokan pelinimikkeitä julkaistua sille vähintään samalla tahdilla kuin kilpailija saa A-luokan nimikkeitä omilta in house-tiimeiltään. Vitan kohdalla näin ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut. Sen myynnit ovat katastrofaalisen huonot niin käsikonsolien luvatussa emämaassaan, kuin muuallakin päin maailmaakin. Nyt kun pelaavan kansan huomio alkaa pikkuhiljaa siirtymään uuteen kotikonsolisukupolveen, ei Vitalla ole luvassa ainakaan aiempaa helpompaa aikaa.
Uncharted: Golden Abyss ja aika jolloin tilanne näytti Vitalle vielä hyvältä
Laite on harhaillut markkinallisesti ajateltuna vailla minkäänlaista kaupallista identiteettiä jolla se voitaisiin profiloida jonkinlaiseen lokeroon pelikonsolimarkkinoilla. Onko se multimedialaite pelimahdollisuuksilla vai pelikonsoli multimediamahdollisuuksilla? Hieman samasta ongelmasta kärsi PS Vitan edeltäjä PSP, mutta laite loppupeleissä hylkäsi kaikenmaailman ylimääräiset kikkailut ja keskittyi siihen pelaamiseen ja se teki sen laitteen myyntilukuja katsoessa menestyksekkäästi. Pelien myyntiluvut kyseiselle laitteelle onkin sitten oma tarinansa, mutta niistä lisää joskus…
PS Vitalla olisi ollut paikka iskeä markkinoille teknisesti vertaansa vailla olevana käsikonsolina jossa olisi ollut mukana myös kaikki nesessariteetit nettiselaimista hyöty-appien kautta aina pikkuhyödykkeisiin asti. Se kuitenkin muuttui nopeasti konsoliporttauksien, entuudestaan tuttujen nimikkeiden uusiojulkaisujen sekä ”käytän tuota mieluummin puhelimella” -tyylisten heittojen kohteeksi, ja syystäkin.
Laitteen julkaisuikkunassa nähtiin jo hyviä merkkejä tulevasta kun Sonyn omat suursarjat, Uncharted ja Wipeout, olivat osa laitteen pelikirjastoa. Nimikkeitä jotka kutkuttavat niin vanhojen pelaajien, kuin uusienkin makuhermoja ja ovat aina olleet laadun takeita ja pelit olivat tälläkin sitä taattua laadukasta tavaraa jota odottaa saattoi.
Jonkun neropatin kuningasideana laitteen julkaisu oli kuitenkin hieman takkuinen, sillä pieni kuluttaja-ressukka ei pysynyt perässä kaiken maailman Wi-Fi- ja 3G-mallien erilaisista vaatimustasoista saatikka erikseen myytävistä lähes pakollisiksi muutetuissa muistikorteissa. Pieniä asioita pelaamisesta ymmärtäville mutta kokonaisvaltaisesti typerää myydä konsolia näinkin monen niin sanotun liikkuvan osan kanssa. No mutta onneksi tämänkaltaiset asiat pystyy hyvin blokkaamaan halvalla hinnalla…
”Mikä maksaa yli 300 euroa ja on aina pölyinen? PS Vita!”
”Mitä tehokkaampi mylly, sitä aukinaisempi pylly”, sanoi aikoinaan teho-pc:tä etsivälle asiakkaalleen tietokoneliikkeessä työskennellyt kaverini ja tämä on teknologiassa muutenkin luonnonlaki. PS Vita on kokoisekseen kapistukseksi älyttömän tehokas laite, joten on sanomattakin selvää että sitä ei voida myydä, etenkään julkaisussa, millään pikkuhinnalla. Markkina-arvosi voit määrittää itse jos olet suvereeni markkinajohtaja tai monopoliasemassa mutta tässä tapauksessa joku unohti kertoa Sonyn päättäjille että markkinoilla on ensinnäkin suositumman markkinapohjan ja lähes puolta halvemman hinnan omaava käsikonsoli.
Kuva-arvoitus
Vaikka 3DS ei ollutkaan vielä tuolloin nykyisen kaltaisessa liidossaan, oli sanomattakin selvää, että kuka tahansa niin sanottu normaali pelaaja miettisi kahdesti ennen kuin maksaisi kaksinkertaisesta hintaa käsikonsolista. Etenkään, jos tuntee vähänkään kilpailevan mallin valmistajan historiaa mitä tulee laadukkaisiin peleihin. Kansa äänesti lompakoillaan ja ensimmäiset tummat pilvet kasaantuivat taivaalle. Laite itsessään oli jo melko hintava mutta oma lukunsa oli myös nämä aiemmin mainitsemani muistikortit, joiden hinta oli käsittämätön. ”Big bucks” oli muuttunut Vitan osalta muotoon ”Big fucks”. No mutta onneksi suurehkon hinnankin korvaa etenkin peliasioissa laadukas pelikirjasto…
”Vita on vähän samassa asemassa kuin PSone nykypäivänä. Kummallekaan ei nimittäin tule pelejä”
Vita otti siis loistavan startin markkinoilla mitä pelipuoleen tulee. Mainitut Uncharted ja Wipeout nostivat laitteen mielenkiinnon pilviin, mutta sen jälkeen laitteen ostaneet saivatkin nauttia lähinnä peleistä, joita ovat pelanneet kotikonsoleillaan jo usean kuukauden, pahimmissa tapauksissa usean vuoden, ajan. Tutut kansikuvat ilmestyivät pieninä söpöinä sinisinä kappaleinaan kauppojen hyllyjä koristamaan ja yksinoikeusnimikkeet loistivat poissaolollaan, ja jos jokin eksklunimike sattui osumaan silmään, oli aika varmaa että kyseisen pelin laatu ei ole tosiaankaan sitä luokkaa jotta sillä myytäisiin jo entuudestaan ylihinnoiteltu pelikonsoli.
Gravity Rush. Yksi aniharvoista valopilkuista PS Vitan pelikirjastossa
Multiplattarit, etenkään jo aiemmin ilmestyneet sellaiset, eivät ole kenellekään se syy miksi kallistuu toisen konsolin kannalle vaan yksi isoimmista tekijöistä on nimenomaan yksinoikeuspelit. PSP:llä nähtiin yksinoikeuspelejä, jotka valitettavan usein osoittautuivat lähinnä Sonyn omien sarjojen väliosiksi mutta esimerkiksi Patapon– ja Locoroco-pelit olivat loistavia pelejä, jotka olivat nimenomaan yksinoikeuspelejä ja ne oltiin tehty nimenomaan julkaisualustansa ehdoilla.
Vitalla ei tällaisia pelejä ole nähty niin sanotun ison luokan valmistajien taholta. Viime vuoden puolella saatiin toki PS Vita-osansa megasarjoihin Call Of Duty– ja Assassin’s Creed, mutta uskon että kukaan hyvistä tai edes above average-tason peleistä pitävä ei halua noista peleistä puhua hysteerisen naurukohtauksen pelossa.
Hyvä kuitenkin, että Vitalla voi tehdä muutakin, sillä se on myös multimediavempain. Huono pelivalikoima onneksi korvaantuu mahtavalla valikoimalla erilaisia appeja ja sovelluksia…
”En muistanut että mulla oli Skype PS Vitassani. En oikeastaan muistanut, että mulla oli edes koko laitetta?”
Nykypäivän kannettavien multimedialaitteiden viidakkoa hallitsevat tabletit ja älypuhelimet. Kehityksen vauhti on todella huumaavaa ja kun tänään investoit itsellesi viimeisimmän mallin suositusta tablettilaitteesta, on se jo kuukauden päästä vanhaa rautaa uusien julkistusten painaessa ohi oikealta ja vasemmalta. Tämä on seikka jonka joku unohti jälleen Sonyn viikkopalaverissa päättäjilleen kertoa.
Multimedialaitteet päivittyvät niin teknisesti kuin fyysisestikin sellaista tahtia, että ei enää edes naurata kun Samsung/Apple kertoo julkaisevansa toisen mallinsa vuoden sisään lippulaivalaitteestaan. Jos Sony olisi halunnut pysyä mukana tässä äärimmäisen nopeasti muuttuvassa bisneksessä, olisi sen pitänyt joko kehittää laite joka on kuluttajien silmissä relevantti vielä usean vuodenkin päästä tai sitten vaihtoehtoisesti julkaista Vitasta hieman ohuempi ja hieman isommalla näytöllä varustettu malli vuoden välein.
Kaikki mitä Vitalta haluat… löytyy myös tästä laitteesta. Laitteen takana olevaa touchpadia ei lasketa.
Vitaan saa Youtubea, Skypeä, Facebookkia ja ties mitä muuta teidän perhanan nykynuorten härpäkkeitä mutta ne eivät ole kovinkaan iso myyntivaltti etenkin kun otetaan huomioon se tosiseikka että kaikki ne saa myös mukana aina kulkevaan matkapuhelimeen joka jopa istuu taskuun paremmin kuin PS Vita tatteineen ja isoine kokoineen. Termi ”killer app” saa aivan uuden merkityksen kun miettii että mitä PS Vita tarvitsisi menestyäkseen.
”Hyvä puoli Vitassa on se että sen pelivalikoima ei vie tilaa hyllyssä siksi koska niitä pelejä ei nimittäin ole”
Miltä näyttää sitten Vitan tulevaisuus? Katselin juuri taannoin Gamescom-messujen Sonyn pressiä jossa oltiin varattu Vitalle iso slotti ja itselläni kävi hetken mielessä, että joko Sony aloittaisi sen pelillisen ilotulituksen, jota Nintendo on tehnyt tässä viimeisen puoli vuotta. Pressitilaisuuden päätyttyä en kuitenkaan voinut muuta kuin pyöritellä päätäni hämmennyksestä.
Tilaisuudessa julkistettiin paljon uusia yksinoikeuspelejä Vitalle mutta nämä pelit eivät ole sitä jota pelaajana haen nimenomaan pelikonsoliltani ja ne eivät ikimaailmassa ole pelejä, jotka saavat minut investoimaan rahaani nyt jo hinnanpudotuksen saaneeseen konsoliin, joka on vieläkin suhteessa aivan liian kallis. Pelitarjonta tulee nojaamaan jatkossa pääasiassa indie-kehittäjien mielikuvituksellisiin tuotoksiin jossa ei todellakaan ole mitään vikaa mutta kun samat pelit tai samankaltaisia pelejä saan kännykälleni kymmenen kertaa halvemmalla hinnalla, en näe syytä sille miksi minun pitäisi konsoli hankkia?
Varo vaan Ocarina Of Time. Paikkasi kaikkien aikojen parhaana pelinä on uhattuna.
Lisäksi nämä esitellyt pelit eivät todellakaan olleet mitään sellaista joka saisi massat liikkelle vaan enemmänkin taiteellisuudellaan yliyrittämiseen sortuvia skenepelejä jotka eivät tule tarjoamaan niitä kokemuksia, joita useat meistä videopeleiltään hakevat.
Mutta ”hyvät uutiset” PS Vitasta eivät loppuneet tähän vaan viimeistään nyt on selvää että Vita tulee olemaan vahvasti linkitettynä PS4-konsoliin ja laitetta voi nyt siis käyttää remote play-ominaisuudella kotikonsolin pelien kanssa kuin myös ohjaimena itse konsoliin. Ominaisuus jota glorifioidaan liiankin rankalla kädellä käyttäjien keskuudessa ja ominaisuus jota ei oikeasti tule monikaan käyttämään siihen laitettujen resurssien mukaisesti. Sangen kallis peliohjain jos minulta kysytään.
”Vitalla on valoisa tulevaisuus. Siirsin juuri kirjahyllyni paikkaa joten nyt aurinko paistaa siihen pölykasaan aamuisin”
Onko tosiaan niin että Vitan tulevaisuus on jatkossa toimia vain kotikonsolin jatkeena ja indie-pelien unohdettavana temmellyskenttänä? Toivon tosiaan että näin ei ole sillä laitteessa on potentiaalia vaikka mihin. Siinä on 3DS:n innovatiiviset puolet yhdistettynä tehokkaaseen runkoon joten miksi sitä ei voisi käyttää myös laadukkaiden pelien alustana? Laadukkaita pelejä totta kai saadaan hyvien multiplatform-pelien muodossa mutta entä juurikin ne pelit miksi konsoleita ostetaan eli yksinoikeuspelit?? Tuleva Killzone saattaa olla pitkästä aikaa se ensimmäinen potentiaalinen system seller-nimike (typerä sellerivitsi tähän) mutta horisontissa häämöttää jälleen iso tyhjyys mitä tulee retail-tasoisiin peleihin. Tyhjyys, joka saattaa nielaista laitteen ja sen pelitarjonnan kokonaan…
(Väliotsikoiden lainaukset on otettu oikeasta elämästä. Jos haluat kuulla niitä lisää niin kuuntele toki erästä kotimaista amatöörivoimin toteutettua peliaiheista podcastia. Lisätietoa saat kysymällä kommenttikentässä)
– Norsukampa
Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.