Vuoden 2012 paras grafiikka… Vuoden 2012 paras tarina… Vuoden 2012 paras innovaatio… Vuoden 2012 paras ajopeli…
The Walking Deadin dominoinnilta ei ole voinut viime kuukausina välttyä jos on kertaakaan internetin peliaiheisia sivustoja avannut. Telltale Gamesin episodipohjainen, interaktiiviseksi novelliksikin joissain piireissä kutsuttu point’n’click-pohjainen seikkailupeli on putsannut palkintopöytiä pöyristättävällä tahdilla. Osaa tämä uutinen on ilahduttanut ja toisia taas kummastuttanut. Kerronpa teille kaikille kolmelle lukijalle kumpaan kastiin itse kuulun.
Pelien virstanpylväs
”Interactivity does take a purposeful backseat to storytelling. TWD operates more as an interactive TV episode than a conventional adventure game.” – Eräs alan suurimmista pc-peliaiheisista julkaisuista.
Eri ihmiset kaipaavat mediaviihteeltään eri asioita. Jotkut kaipaavat irtiottoa arjesta, jolloin paremman keskitason romanttinen hömppäkomedia tai parin tunnin sessio arcade-henkistä kaahailua ajaa loistavasti tehtävänsä. Jotkut kaipaavat säväreitä ja jännitystä, jolloin kutkuttavan pelottava kauhuelokuva tai vaikka jokin säikyttelevä selviytymiskauhupeli on omiaan tyydyttämään tuota nälkää. Jotkut sen sijaan kaipaavat jotain täysin sekopäistä ja sairasta, jolloin kuvaan astuvat Human Centipeden ja PS Vitan kaltaiset käsittämättömät asiat, mutta näillekin valitettavasti löytyy fanikantansa.
Itse haen mediaviihteeltäni viihdettä, joka saa aikani kulumaan ja jonka parissa viihdyn – samalla, kun aistini saavat sopivassa määrin ärsykkeitä ja reaktioitani koetellaan. Tähän muottiin videopelit kehitettiin jo Pongin aikoina, ja tällaisena haluan nähdä videopelit myös jatkossa. Walking Dead ei tehnyt näistä edellä mainituista asioista mitään.
Se on kuitenkin enemmän genre-kysymys kuin pelin oma vika, mutta on sangen kummallista, että vuoden aikana ilmestyneistä, enemmän videopelimuottiin istuvista peleistä, mikään muu ei ole saanut toimittajia kuolaamaan yhtä paljoa. En nyt sano, että Walking Deadin edustaman genren pelit eivät olisi videopelejä, vaan tarkoitan kommentillani enemmänkin sitä, että kun toisia pelejä kritisoidaan niiden ”epäpelimäisyydestä”, on Walking Dead saanut tämän anteeksi poikkeuksetta joka puolella.
Malliesimerkki Pelaaja-lehden To The Moon -arvostelusta: ”Hyväksi peliksi tätä ei vain voi kutsua, sillä interaktiivisuutta on liikkumisen ja tylsien palikkatestien verran. Ehkä parempi nimitys olisi mediataide tai diginovelli.” Peli sai arvosanakseen 7/10.
Tällä pelillä myydään konsoleita
”This is more story than game” – Yksi internetin johtavista ja pitkäikäisimmistä pelisivustoista.
The Walking Dead on saanut ylistystä joka puolella tarinastaan, ja tämä on asia, joka jokaisen näkemään ja kuulemaan kykenevän eliömuodon tulee hyväksyä. Pelin tarina ei ole vain hyvä niillä niin sanotuilla videopelistandardeilla, vaan aivan ylipäätäänkin sen parissa viihtyy paremmin kuin suurimman osan nykypäivän elokuvatarjonnan kanssa.
Toki pitää ottaa huomioon että tarina dialogeineen on tämän peligenren keskuudessa enemmänkin pakko kuin hyve sillä aniharva meistä jaksaisi pelata yhtään Walking Deadin kaltaista peliä, jos sen juoni ja henkilöhahmojen vuorovaikutus olisi samaa luokka Super Mario -pelien kanssa.
Kaksi vuotta sitten näki päivänvalon kauan odotettu Heavy Rain, joka tarjosi monisäkeisen tarinan vallankumouksellisella grafiikalla ja erinomaisesti kirjoitetuilla henkilöhahmoilla höystettynä. Vaikka itse en kovasti Heavy Rainista pitänytkään, on ihmeteltävä, miksei se aikoinaan saanut samanlaista glooriaa osakseen kuin samoilla teemoilla (vähemmän epäkuolleita tosin) pelitoimittajia uskomattomiin sanoihin pakottava The Walking Dead?
Malliesimerkki Pelaaja-lehden Heavy Rain -arvostelusta: ”Heavy Rain onkin erikoinen siksi, että sen kuvaamat ihmiset ovat todella pelin pääasia kaiken muun ohi.” Peli sai arvosanakseen 9/10.
Tämänkaltaisista peleistä tullaan konsolisukupolvi muistamaan
”The Walking Dead on selkeästi studion ehein kokonaisuus, mutta se kärsii edelleen monista aiempia tuotoksia vaivanneista piirteistä kuten matelevasta ruudunpäivityksestä, jäätyilevistä latausajoista ja yleisestä tönkköydestä.” – Yksi suomen suosituimmista peliaiheisista nettisivuista.
The Walking Deadin on monen suusta sanottu olevan virheetön kokonaisuus, jota se tietyiltä osa-alueiltaan onkin. Entä se ehkäpä tärkein videopelin viihdyttävyyden takaava osa-alue, eli tekniikka? Kuinka moni peli saakaan sakkoa lepsusta teknisestä toteutuksestaan ja vaikka The Walking Deadin tapauksessa ne eivät teekään latausaikoja lukuunottamatta hallaa kokonaisvaltaiselle pelikokemuksille, on silti hämmentävää, että vuoden pelejä valittaessa ei tähän epäkohtaan puututtu millään lailla lähes minkään pelimedian toimesta.
Malliesimerkki Pelaaja-lehden Duke Nukem Forever -arvostelusta: ”Xbox 360 -version ruudunpäivitys paikoitellen nykii ja repeilee.” Peli sai arvosanakseen 4/10, ja tämä esimerkki oli vain omasta rakkaudestani kyseistä peliä kohtaan.
Peli johon tulevia pelejä tullaan vertaamaan
”Walking Deadin harppaus on samanlainen edistysaskel kuin Doomin kolmiuloitteisuus tai DualShockin kaksoistikut.” – Maamme arvostetuin peliaiheinen julkaisu.
Onko The Walking Dead tosiaan niin mullistava peli että siitä tullaan pelivuosi 2012 muistamaan? Se tekee helvetin monta asiaa oikein ja laadukkaasti, mutta on käsittämätöntä, että se nostetaan silti monen muun täysipainotteisen videopelin ohi vuoden parhaita pelejä valittaessa. Se tulee asettamaan uusia laatustandardeja genreensä ja varmasti luomaan pienimuotoisen buumin, mitä tulee tällaisiin lisenssin varaan rakennettujen episodipelien joukkoon, mutta vuoden paras videopeli…? Yllä oleva sitaatti on mainio esimerkki siitä, mikä laittaa itseni ihmettelmään The Walking Deadin ympärillä pyörivää hypeä.
Toimittajat ympäri planeettaa laukovat ylisanoja ja edellä kursivoituja aivopieruja, mutta harvoin – jos koskaan – näitä perustelevat järjevästi. Se mitä Doom teki räiskintäpeleille on asia, joka tullaan muistamaan videopelien maailmassa vielä satojenkin vuosien päästä, kun taas The Walking Deadista ei tulla mainitsemaan kuin se, että se oli vuoden 2012 parhaaksi useassa lähteessä valittu videopeli ja että se perustui suosittuun viihdebrändiin.
Point’n’click-genreen se ei tehnyt mitään uutta ja mullistavaa, sillä saman pelitalon Sam & Max -pelit tekivät kaiken samalla tavalla jo muutama vuosi sitten episodimaisesta rakenteesta aina mainiosti kirjoitettuihin hahmoihin asti. Sam & Max -pelit eivät muuten voittaneet yhtään GOTY-, eli vuoden peli -palkintoa, eikä niiden harppausta verrattu Super Mario 64:n kolmiulotteisuuteen taikka GTA III:n avoimeen pelimaailmaan…
Nyt se on sanottu. Minä en ymmärrä, miksi The Walking Dead saa näin suurta ylistystä joka puolelta, ja varsinkin pelitoimittajien keskuudessa.
Kuten olen aiemmin sanonut, se on laadukas tekele, mutta koska tänä vuonna ilmestyi niin monta kokonaisvaltaisesti parempaa videopeliä, tuntuu tämä kaikki ylistys erittäin oudolta. Kun katselee pelaajien (ei siis toimittajien) valintoja vuoden peleiksi, on The Walking Dead vähemmistössä verrattaessa esimerkiksi Dishonorediin, Journey’yn, Mass Effect 3:een ja muutamaan muuhun nimikkeeseen, jotka tekivät vähintäänkin kaiken yhtä hyvin, ellei jopa paremmin kuin The Walking Dead.
Ai niin joo, mutta ne eivät tainneet itkettää lopussa…?
– Norsukampa
Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Jos haluat saada tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.