”Mistä on hyvät pelit tehty, mistä on hyvät pelit tehty? Hyvät pelit on tehty grafiikoista, pelattavuudesta, tarinasta, musiikista; niistä on hyvät pelit tehty!”
Mitä kaikkea hyvä peli tarvitsee ja kuinka paljon? Joka ikinen osanen on kyllä tärkeä, mutta miten paljon? Näitä asioita ovat monet miettineet ajan saatossa, mutta kerron nyt oman mielipiteeni.
Käyn nyt tässä joka ikisen osasen läpi, ja mietin mikä on pelissä aivan pakollista, ja mikä ei niinkään pakollista.
Pelattavuus huipussaan
Ilman kunnon pelattavuutta, pelistä ei tule yhtään mitään. Siitä me kaikki olemme varmaan samaa mieltä. Mutta, pelattavuuksia on monia erilaisia, jotkut parempia ja jotkut huonompia.
Esim. Deus Ex antaa sen verran vapautta että saat itse päättää miten pelaat pelisi ja tämä on minusta todella hyvä asia. Sitten taasen, Pokémon-peleissä on vain ja ainoastaan se yksi ja ainoa pelattavuuden muoto, mutta kerran kun se on hyvin tehty niin mitä sitä muuttamaan.
Pelattavuus on taatusti kaikkein tärkein osa peleissä. Jos se on huono, ja vaikka siinä olisi hyvät grafiikat, tarina ja musiikki, niin ei sitä tee mieli pelata loppuun asti, tai ainakaan toista kertaa.
Se on se yksi suurimmista kompastuskivistä peli-teollisuudessa, sillä monet hyvän kuuloiset ja tuntoiset pelit ovat olleet todella rasittavia pelata.
Mutta, nykyaikana alkaa tulemaan se ongelma, että pelattavuus on kaikessa sama. Nykyään, monikaan videopelikehittäjä ei yritä tehdä jotain uutta, vaan se joka on jo todettu toimivaksi jo monta kertaa, tehdään uudestaan. Tämä turruttaa pelaajia jotka ovat tylsistyneet jo siihen samaan vanhaan.
Indie-kehittäjillä asia on toisin päin. He ovat niitä innovatiivisia ihmisiä jotka haluavat ja kokeilevat jotain uutta, jotain sellaista mitä ei ole tehty. Suurin ongelma heillä on resurssit. Resurssit eivät riitä pelin loppuun tekemiseen, tai laitteistosta tulee pulaa.
Tähänkin on onneksi kehitetty ratkaisu, jonka nimi on Kickstarter, mutta tämähän auttaa vain niitä jotka pystyvät todistamaan että heidän pelinsä on hyvä. Muut pienemmät pelit, jotka olisivat hyviä, saavat liian vähän huomiota, ja siten eivät valmistu.
Grafiikoilla hämmästytetään
Grafiikat, maisemat ja pelin ulkonäkö. Nämä asiat saavat meidät ihastelemaan pelimaailmaa, pysähtymään hetkeksi ja vain katsomaan kuinka ihanalta kaikki näyttää.
Skyrim onnistui tässä samaisessa asiassa todella hyvin. Kaupungit, jotkin maisemat, hahmot. Kaikki oli hyvin tehty ja kaikkea pystyi ihastelemaan. Tietystikään, tämä ei ratkaissut bugisuutta ja joitain ulkonäkö-ongelmia joita kaikissa TES peleissä on, mutta rakkaat modaajamme hoitivat homman.
Jokainen meistä on kohdannut pelin joka on niin hieno, että lopetamme tehtävän, tai mitä ikinä onkaan tekemässä, vähäksi aikaa ja ihastelemme pelin ulkoasua. Sen takia grafiikat ovat pelien toiseksi tärkein osa-alue minun mielestäni.
Sanon toiseksi tärkein siksi koska, grafiikat voivat olla hiukan tönköt, mutta peli voi silti olla todella hyvä. Mikään ei estä hiukan huonomman näköistä peliä olemaan todella hyvä esim. ensimmäinen Half-Life. Nykyään auttamattomasti huononnäköinen, mutta niin hyvä peli.
Grafiikat ovat niin kuin taidetta. Jotkut pelit ovat paljon säväyttävämpiä kuin toiset, kun toiset ovat enemmänkin sekamelska, jonka palasista tulee taideteos. Kuten taidetta on grafiikoitakin erilaisia.
Kuten pelattavuuksiakin, on grafiikoita erilaisia. Yleisimmät kaksi ovat realistisuuden tavoittelu ja pikseligrafiikka. On myös joitain erilaisia grafiikka tyylejä, mutta ne ovat sen verran harvinaisia että niitä ei usein näe.
Tarinamme alkaa tästä…
Se, että tarvitseeko peli tarinaa on hyvin ristiriitainen asia. Suurin osa peleistähän sisältää yleensä tarinan joka on kiinnostava ja hyvä, ja sen ansiosta on pelikin hyvä. Mutta, onhan myös pelejä jotka eivät tarvitse tarinaa esim. Minecraft, joka on todella hyvä peli ilman tarinaakin.
Mutta, entäpä sitten jos pelissä on huono tarina joka on täyttä huttua? Minulla se tarkoittaa sitä että peli ei jaksa kiinnostaa kovin kauaa, ilman että tarina on hyvin pienessä osassa. Tämä tulee esille mätkintä- ja räiskintäpeleissä.
Tarinaan kuuluu, alku, huippu ja loppu. Alku on se joka kertoo mistä kaikki sai alkunsa, huippu on tilanteen jännittävin kohta ja yleensä heti tämän jälkeen tulee loppu, joka päättää tarinan ja kertoo mitä sitten tapahtui.
Ja kerran kun lopetuksista puhutaan, niin vedänpä mukaan Mass Effect 3:sen. Kukapa ei olisi sitä valitusvirttä kuullut kun internetti huusi uutta loppua ja valitti vanhasta. Omasta mielestäni loput olivat aika hyviä. Kyllä, ne kaikki olivat samanlaisia, mutta omasta mielestäni siinä muuta ongelmaa ollut. Tämähän saattaa johtua siitä että en ole koskaan pelannut Mass Effect 3:sta.
Musiikki on mauste
Aaah, pelimusiikki. Ainoa asia, joka voi tehdä hirveästä pelistä siedettävän. Pelimusiikit ovat, ja luultavasti tulevat aina olemaan, mauste. Pelimusiikkeja on monta monituista, kaikki oikeissa käsissä yhtä hienoja.
Kukapa meistä ei rakastaisi oikealla orkesterilla tehtyjä kappaleita. Ne tuovat sisällesi tunteen siitä että olet tekemässä jotain todella hienoa ja tärkeää. Aina kun olen taistelemassa pomovastustajaa vastaan ja orkesterimusiikki pauhaa taustalla, on fiilis mitä mahtavin.
Sitten bittibiisit, ne pienet piipitykset jotka oikein tehtynä tuovat hymyn suulle. Näin ainakin minulla. Aina jos kuulen hyvän bittibiisin tuo se hymyn suulle.
Nostan hyvän biisin tästä esille. Castle Crashers Jumper. Ne jotka eivät tiedä tätä peliä niin kehotan että ostatte sen. Mahtava peli kavereiden kanssa. Jumper on minulle sellainen biisi, joka aina, aina tuo iloa minulle. Ja se eläin jolla saa ratsastaa kun tuo biisi soi, toimii kaikki harmoniassa.
Esimerkkinä…
Peli jossa tarina on todella hienosti kirjoitettu ja yllättää, on pelattavuus todella hienoa, grafiikat tuovat mieleen Bioshockin ja kun musiikitkin ovat hyvät, ei sellaista voi olla sanomatta hyväksi.
Arvasitko jo pelin nimen? Sehän on tietysti Dishonored. Dishonored on yksi juuri niistä peleistä jotka ovat tehneet kaiken hyvin. Jos jostain pitää keksiä valittamista on se vain ja ainoastaan se että sivuhahmot jäivät aika pieneen osaan.
Muistakaa, tämä kuvastaa minun mielipiteitäni, ja vain ja ainoastaan minun. Ja lopuksi, viimeinen kysymys, mikä sinusta on pelissä tärkeintä?
-Cerker
Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Jos haluat saada tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.