Parasta vai pahinta ikinä?
Mass Effect -sarjalla on Nintendon lisäksi taatusti pelialan intohimoisimmat fanit. Sarjan uutta osaa Andromedaa on odotettu kuin kuuta nousevaa viiden vuoden ajan, mutta kuten arvostelustamme sivulta 42 alkaen voit lukea, se on odotuksiin nähden pettymys. Koko toimitus taittajia myöten on suuria Mass Effect -faneja, ja olemme ruoskineet Andromedaa ja sen puutteita täällä joukolla. Silti olemme jokainen myös pelanneet sitä paljon ja antaumuksella. Vaikka Andromeda onkin selkeästi heikoin Mass Effect -sarjan peli, ei se silti ole kokonaisuutena huono tai pelikelvoton – paitsi verkkokeskusteluissa.
Ihmiset yksinkertaistavat asioita mielellään mustaksi ja valkoiseksi, huonoksi ja hyväksi. Missään tämä ei liene niin totta kuin pelien kohdalla. Tuntuu siltä, että jokainen peli, joka herättää pelaajayhteisössä jonkinlaisia tunteita, on välittömästi joko parasta tai pahinta ikinä. Toisin sanoen joko suljetaan silmät niiden puutteilta tai sitten ei mitään muuta nähdäkään.
Nykypelit ovat kuitenkin valtavan monimutkaisia ja moniulotteisia kokonaisuuksia, ja vain hyvin harvoin ne ovat joko täydellisiä tai täysin pelikelvottomia. On aivan mahdollista nauttia jonkin pelin pelaamisesta ja samalla tiedostaa sen viat sekä puutteet. Jokainen tietenkin päättää itse, missä vaiheessa ongelmat estävät pelistä nauttimisen. Tähän vaikuttaa monesti myös se, kuinka paljon vaihtoehtoja kyseisessä lajityypissä on. Mass Effect Andromedan eli eeppisten avaruusroolipelien kohdalla niitä ei käytännössä ole lainkaan, joten ainakin oma sietorajani pelin heikkouksille on tavallista korkeammalla. En silti väitä, että jos vaihtoehtoja ei ole, tekijät saisivat mennä siitä, missä aita on matalin.
Toki tämän parasta/huonointa ikinä -ilmiön takana on mielipiteitä suuresti kärjistävä internet ja sosiaalinen media, jossa tunteet kuohuvat heti – eikä valtaosa anna tosiasioiden tai omakohtaisen kokemuksen puutteen tulla mielipiteidensä tielle. Mass Effect Andromeda kiistatta kompuroi dialogin ja hahmoanimaatioiden suhteen, mutta silti suurin osa pelin osakseen saamasta ylenpalttisesta vihasta tuntuu perustuvan irrallisiin videoihin, joissa on nostettu esiin suurimmat huonoudet ilman, että pelistä on sen enempää omakohtaista kokemusta. Lisäksi väite siitä, että pelin käsikirjoitus olisi kauttaaltaan surkea, on silkkaa palturia. Kymmeniä tuhansia tekstirivejä sisältävässä ammattilaisten tekemässä pelissä se olisi jo jonkinasteinen saavutus.
Kuten Pyykkönen omassa arviossaan toteaa, fanien pitääkin olla pelin suhteen ankaria, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju kannattaa säilyttää. Eikä tämä koske vain Andromedaa, vaan kaikkia pelejä yleensä. Kukin totta kai päättää itse, mihin aikansa ja rahansa käyttää, etenkin jos parempia vaihtoehtoja on olemassa. Silti aina hymyilyttää, kun joku pelikeskusteluihin vähemmän osallistuva toteaa, ettei joku peli ollutkaan niin hirveän hyvä tai huono kuin väitettiin. Niinpä – mielipiteiden ääripäät harvoin vastaavat todellisuutta.
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu pääkirjoituksena Pelaaja-lehden huhtikuun numerossa 175, joka on nyt kaupoissa!
