Älä salli noidan elää
Seurapeli on parasta ilman seuraa ja valehtelu kannattaa aina. Näin ovat asiat Salemin kaupungissa, jossa joka aamupäivän kohokohta ovat hirttäjäiset.
Kesäpelieni kuninkaaksi nousi täysin puskista jo pari vuotta vanha ja nolosti ohi mennyt Town of Salem, johon julkaistiin kesäkuussa laajennus nimeltä Coven. Peli on mainio tulkinta vanhasta venäläisestä seurapelistä, joka tunnetaan nimellä Mafioso tai Ihmissusi. Ilmaispelinäkin pelattava Town of Salem on sen intensiivisempi ja paranneltu versio. Jos mainosten katselu selaimessa ei miellytä, Steamissä on tarjolla vitosella siistitty ja nätimpi peliversio. Coven-laajennus lisää siihen toiset viisi euroa, ja kerron nyt, miksi tämä kymppi on erinomainen sijoitus.
Alkuperäinen Mafioso on teoriassa yksinkertainen mutta käytännössä monimutkainen kortti- ja bluffauspeli, jossa viattomien joukossa on kourallinen murhaavia kriminaaleja. Päiväsaikaan keskustellaan, syytellään ja huutoäänestetään siitä, kenet pitäisi lynkata. Yöllä kaikki panevat silmänsä kiinni, jolloin mafian jäsenet päättävät salaa murhakohteesta.
Toisin kuin monet digitaalisiksi kääntyneet seurapelit, Town of Salem on parempi tuntemattomien kuin ystävien kanssa. Ystävät jakavat tietoa liian herkästi, mikä vähentää vainoharhaa. Niinpä Salem rajaa pelinä taitavasti viestintä- ja keskustelumahdollisuuksia ja vähentää huijauksen mahdollisuutta. Ruudulla on piirroselokuvamaisia höpöhahmoja, mutta kaikki tuijottavat chat-ikkunaa, jossa jokainen on epäilyksen alainen.
”Ensimmäiset kymmenen tuntia Town of Salemissa ovat hieman pelottavia matseissa, joissa täytyy vain yrittää päästä kärryille eri roolien voimista ja tehtävistä.”
Pelin riemu on rooleissa, ja joka pelaajalle arvotaan alussa erityinen tehtävä tai taito. Kaupunkilaisista toiset osaavat tutkia, toiset hyökätä tai puolustaa. Mafian jäsenet tuntevat toisensa ja voivat chattailla vapaasti yöaikaan. Roolien lista on vaikuttava peruspelissä, mutta Coven tuo mukaan Salemin teemaan paremmin sopivat noidat kummisetien tilalle. Tarjolla on esimerkiksi muiden tekemisiä ohjaileva Coven Leader, kaikki lähelleen tulevat kivettävä Medusa sekä hyviä ja pahoja taikajuomia tehtaileva Potion Master.
Ensimmäiset kymmenen tuntia Town of Salemissa ovat hieman pelottavia matseissa, joissa täytyy vain yrittää päästä kärryille eri roolien voimista ja tehtävistä. Ei riitä, että tuntee oman tonttinsa, vaan pitäisi tajuta kaikkien mahdollisten tyyppien erikoisuudet. Kun kuolema koittaa parinkymmenen minuutin matseissa, hahmon muistiinpanot pamahtavat hetkeksi ruutuun ”testamenttina”, mutta niiden merkitys ja todenmukaisuus pitäisi osata tulkita. Pelin faneilla on jopa omaa slangia. Ennen ranked-liigaan lähtöä täytyy 50 pakollisen treenimatsin lisäksi hallita esimerkiksi ns. scumreading eli kyky haistaa pahikset pelkästään keskustelutyylistä tai jopa liian vähistä puheista.
Ei siis ihme, että Salemilla on intohimoinen fanikunta, eikä pelien etsintä kestä kuin sekunteja. Sen vastapainona on MOBA-peleistä ja Overwatchista tuttu intomielisyys ja raivo, jotka nousevat vakavammissa matseissa liian heikosti pelaavia vastaan. Onneksi rentoja pelitiloja voi pelata aivan huoletta, sillä sisältöä ei ole kehuskelumahdollisuuksia lukuun ottamatta rajattu hardcore-väelle. Pelin rahastuskeinona on matseista irtoavalla valuutalla käytävä skinikauppa, jonka voi ohittaa huoletta. Steam-version ostaja saa lisäksi sen verran pelifyrkkaa, että voi hankkia omalle tyypilleen yhden kivan tyylin ja erinäköisen talon.
Covenin ansiosta entistä monipuolisempi Salem on hieno peli. Missä muualla voi yrittää tulkita, onko jonkun kirjoittama ”LOL” vain naurahdus vai kiero tapa näyttäytyä rentona ja viattomana? Äänestäisin jälkimmäistä.