Etsi
Theseus on lyhyt ja kankea VR-kokemus, jonka kuoren alta pilkottaa hetkittäin lupaaviakin ideoita. Niitä ei ole kuitenkaan hyödynnetty tarpeeksi hyvin.
Klassisia ja tuoreita aineksia taidolla yhdistelevä tasoloikka on parasta Sonicia vuosiin.
Undertale rujon ulkokuoren alta paljastuu sydämellinen ja omaperäinen pieni tarina.
South Park: Phone Destroyer tarjoaa siinä määrin syvyyttä ja huumoria, että se koukuttaa, vaikka mikromaksut epäilyttäisivätkin.
Raskaammaksi muuttunut ohjattavuus häiritsee, mutta upea trilogiapaketti tarjoaa silti runsaasti haastetta ja nostalgiaa.
Värikkäiden sotatantereiden Splatoon 2 on oiva lisä jokaisen Switchin omistajan moninpelikirjastoon, vaikka aidosti uutta sisältöä on säästeliäästi.
Klassinen bluffauspeli on käännetty hienosti digiversioksi, josta maksaa mielellään pikkusumman.
Nex Machina on puhdasta arcadekultaa, johon pääsee helposti sisälle, mutta jonka salojen opetteluun menee hetki jos toinenkin. Onneksi jokainen yritys ei vie kolikkoja!
"Sydämeni kuuluu aina Final Fantasy IX:lle ja sen perinteisyydelle, mutta se ei estä Final Fantasy XII:ta olemasta hyvä peli."
Hey! Pikmin jatkaa emosarjansa perintöä kaikenikäisten käsiin sopivana kokemuksena.
Ever Oasiksen aavikkoseikkailu on kepeän mallikas yhdistelmä Zeldaa, Mana-sarjaa ja Animal Crossingia.
Micro Machines World Series ei ole tarpeeksi hyvä peli, että siitä monet innostuisivat. Se ei ole tarpeeksi hyvä peli siksi, ettei siitä ole kovinkaan moni innostunut.
Yhdessä Aim Controller -aseohjaimen kanssa Farpoint näyttää hienosti, mitä annettavaa hyvin suunnitellulla virtuaalitodellisuudella on räiskintäpeleille.
