Etsi
Pelin yleisilme on erinomainen.
Capell ei näytä Sigmundilta, vaan minulta.
Turpaan tulee välillä raivostuttavan helposti.
Tarulla rakkaudesta, kunniasta ja petoksesta on vielä annettavaa.
Pelissä on yksi vuoden tiukoimmista musiikkiraidoista: rouheat funk-pläjäykset vetävät naaman väkisin virneeseen.
Hyviä ideoita olisi kaivattu lisää.
Kyseessä on yksinkertaisesti huippulaadukas näkemys jenkkifutiksesta.
Pelin heikoin lenkki on tarinallisen draaman puute.
Parhaimmillaankin tarjolla on pelkkää keskivertoa beat'em'upia.
Piinaavaa pelkoa PlayStation Storessa
Insomniac seuraa Tools of Destructionia kokeilevammalla ratkaisulla.
Pure on yksi syksyn yllättäjistä.
Kun saa juonesta kiinni ja pääsee pelin rytmiin, Pixeljunk Eden muuttuu hypnoottiseksi kokemukseksi.
