Olen ehkä aiemminkin maininnut, että LucasFilmin Monkey Island -pelisarja on ehkä kaikkien aikojen suosikkini. Muistan yhä, miten joskus ala-asteen liikunnantunnilla kaverini hehkutti uudesta seikkailupelistä, jossa oltiin merirosvoja. Nuorena merirosvo-fanina, joka olisi osannut jo lapsena pitää puolen tunnin puheen vaikka Edward Teachista, eli Mustaparrasta, olin tietenkin välittömästi hyvin innoissani.
Rakastin sarjan kaikkia kolmea osaa suunnattomasti, jopa siinä määrin, että käytin vähäiset rahani niiden ostamiseen, mikä oli köyhän perheen lapselle hyvin suuri juttu. Miltei kaikki muut pelini pelasin piraattiversioina. Kun sarja sitten vihdoin sai neljännen osan, olin lievästi sanoen innoissani. Ostin myös Escape From Monkey Islandin ja muistan yhä, miten pääsin pelaamaan sitä vuoden 2000 jouluna.
Lue myös: Retrostelussa The Secret of Monkey Island – yksi kaikkien aikojen parhaista seikkailupeleistä
Sitä hupia ei sitten kestänytkään kovin pitkään, koska muistan myös, että Escape From Monkey Island oli yksi elämäni suurimmista ja karvaimmista pettymyksistä. En ole sittemmin juuri sen pariin palannut, mutta ehkä nyt, 25 vuotta myöhemmin, on hyvä hetki ottaa peli uuteen tarkasteluun ja pohtia, onko se oikeasti NIIN huono kuin muistan.
Eihän se voi olla?
En ole mielipiteeni kanssa mitenkään yksin tai edes vähemmistössä, sillä Escape From Monkey Island sai jo ilmestyessään melkoisen tyrmäyksen niin pelaajilta kuin pelimedialtakin. Siinä missä sarjan kolme aiempaa osaa olivat 2D-pelejä, Escape teki hypyn kolmanteen ulottuvuuteen. Tämä ratkaisu toi tietenkin mukanaan paljon välitöntä painolastia.
Lue myös: Retrostelussa The Curse of Monkey Island – maailman paras seikkailupeli
Ensinnäkin se itse peruspelattavuus muuttui kertaheitolla suuresti. Point & click -seikkailun sijaan pelaaja liikkui nyt kolmiuloitteisessa maailmassa näppäimistön avulla ja ajan hengen mukaisesti käyttöliittymä oli hyvin minimalistinen. Jopa olematon. Guybrushin ollessa esineen lähellä maailmassa ruutuun ilmestyi kyllä esineen nimi, tai jos lähellä oli useampia esineitä, ne kaikki listassa. Mutta kaikki interaktio tehtiin näppäimistön avulla, eikä mitenkään elegantisti. Esimerkiksi niiden ruudulla näkyvien vaihtoehtojen välillä liikuttiin Page Upin ja Page Downin avulla.
Tämän olisi ehkä voinut vielä kestää, sillä olihan esimerkiksi Grim Fandango myös hyvin pitkälti samanlainen peli ja sitä pidetään aiheesta yhtenä historian parhaista seikkailupeleistä. Mutta 3D oli selvästi Monkey Islandin kehitystiimille liian suuri haaste, silläsenpelaaminen on täyttä tuskaa. Liikkuminen maailmassa on ärsyttävää, koska kaikkia esineitä ympäröi valtavan kokoinen näkymätön este, joten suuren osan ajasta joutuu arvuuttelemaan, miten vaikka pöydän ympäri pystyy kulkemaan.
Lue myös: Controlin jatkosta saatiin vihiä – onko tämä seuraavan osan nimi vai jotain muuta?
Ehei, ei alakautta, vaikka siinä selvästi on ruudulla Volkswagenin mentävä aukko, oikea reitti on tietenkin yläpuolelta, josta ei näytä edes mahtuvan. Esineiden interaktioalueet ovat usein hyvin pieniä ja vaativat, että pelaaja seisoo prikulleen oikeassa paikassa ja katsoo juuri oikeaan suuntaan.
Se suurin ongelma on kuitenkin, että Escape From Monkey Island ei tunnu Monkey Islandilta. Ei ole mikään suuri salaisuus, että LucasFilmin – ja myöhemmin LucasArtsin – tiimissä ovi paukkui vähän väliä, kun ne alkuperäisen pelin kehittäjät lähtivät firmasta. Tämä ei automaattisesti ole katastrofin paikka, koska esimerkiksi Curse of Monkey Islandin kehitti tiimi, jossa ei enää ollut Ron Gilbertejä, Tim Schafereita tai muita firman legendoja. Ja myös Escape From Monkey Islandin kehitystiimistä löytyy kyllä pitkän linjan LucasFilm-veteraaneja, joista osa oli mukana jo ensimmäisen pelin kehitystiimissä.
Mutta jotain on silti mennyt pieleen. On vaikea sanoa, onko kyse vain siitä, että liian moni kriittisessä roolissa ollut veteraani oli lähtenyt, vai oliko projekti muuten vain niin sanotusti haastava, jolloin tiimi ei päässyt esimerkiksi tuunaamaan käsikirjoitusta tarpeeksi huolella. Tunnetusti esimerkiksi Simpsonien kulta-ajan kirjoittajat hieroivat jokaisen jakson käsikirjoituksia viikkojen ajan ja niistä kirjoitettiin suuriakin osia uusiksi kymmeniä kertoja. Tämä käytäntö jäi vuosien varrella vähemmälle ja tiettävästi nyt usein ensimmäinen yritys päätyy sellaisenaan tuotantoon. Ei ole ihme, että huumori ei ole yhtä iskevää, tai käsikirjoitus yhtä tiukkaa.
Lue myös: Retrostelussa Monkey Island 2: LeChuck’s Revenge – mestariteos seikkailupelien joukossa
Juuri tämä on viba myös Escape From Monkey Islandin tapauksessa. Ensisilmäyksellä se kyllä näyttää Monkey Islandilta, ja myös kuulostaa siltä. Dominic Armato on yhä erinomainen Guybrush Threepwoodin ääninäyttelijänä, ja muissakin rooleissa kuullaan tuttuja ja osaavia ääniä. Tarinassa vilisee oikeita paikkoja, oikeita nimiä, oikeita käsitteitä, tuttuja vitsejä aiemmista peleistä… mutta kokonaisuus ei vain toimi. Turhan usein vitsit ovat niitä helpoimpia ja ilmiselvimpiä.
Hyvä esimerkki on pelin loppupuolella nähtävä Monkey Kombat -minipeli, joka on kuin yhdistelmä Mortal Kombatia, aiempien pelien loukkausmiekkailua ja… no, apinoita. Parempi tiimi olisi ehkä saanut ideasta irti jotain hauskaa, mutta nyt koko roska tuntuu siltä, kuin joku olisi keksinyt, että Monkey ja Mortal alkavat molemmat M-kirjaimella ja lähtenyt lounaalle.
Lue myös: The Witcher 4:n odottajille on tarjolla ”ei oota” tämän vuoden The Game Awards -gaalassa
Jälleen: yhtäläisyydet moderneihin Simpsoneihin ovat helppoja ja selkeitä. Siinä missä kultaisen vuoden Simpsonit tarjoili viiltävää ja oivaltavaa huumoria ja satiiria, modernin sarjan kirjoittajat ”parodioivat” Applea lisäämällä sanan alkuun M-kirjaimen. Siinä se. Ei Apple, vaan Mapple. Ha ha ha, tälle minä naurankin koko vuoden.
Olinko siis aikanaan turhan kriittinen Escape From Monkey Islandin suhteen? Ehkä. Nyt uudelleen pelattuna peli ei antanut minulle mitään välitöntä ihottumaa, mutta ei se kyllä hirveästi viihdyttänytkään. Puzzlet ovat usein sitä surullisen kuuluisaa Sierra On-Line -tasoa, jossa niiden ratkaisua ei keksi kuin kokeilemalla kaikkia mahdollisia yhdistelmiä tai lukemalla läpipeluuohjeita. Pelaaminen on kankeaa ja ärsyttävää, huumori ja käsikirjoitus eivät toimi. Ei tätä voi hyväksi peliksi sanoa millään ilveellä, ja verrattuna sarjan aiempiin – tai edes myöhempiin – osiin se vaikuttaa väistämättä hyvin karulta tapaukselta.
Hitto vie, ehkä en ollutkaan Escape From Monkey Islandille turhan tyly?
Miikka Lehtonen