Pelaaja pääsi muun median ohella kokeilemaan Capcomin Monster Hunter Tri -peliä Nintendon Suomen maahantuojan, Amon, tiloissa.

Japanissa supersuositun Monster Hunter -toimintaroolipelisarjan uusin osa on menestynyt Wiillä hyvin – yli miljoonan kappaleen myynneillään se on Japanissa laitteen myydyin peli, joka ei ole Nintendon oma. Monster Hunter Tri myös lukeutuu niihin peleihin, jotka ovat saaneet Famitsu-lehdessä täydet 40/40 pisteet. Totutusti pelisarja on kuitenkin myynyt länsimaissa vain murto-osan siitä, mitä Japanissa, joten on jännittävää nähdä, miten pelin käy Wiillä.

screen_wii_monster_hunter_tri_2

Monster Hunterissa pelaaminen koostuu pienten, isojen ja vielä isompien hirviöiden kaatamisesta fantasiamaailmassa. Uusien aseiden ja varusteiden löytäminen ja valmistaminen on myös tärkeä osa kokemusta, ja hahmon useita muitakin osa-alueita voi niin ikään kehittää. Mukana on toki yksinpeli, mutta varsinainen liha löytyy moninpelistä.

Capcom on rakentanut pelille Wiin mittapuulla vahvan pohjan. Mukana on nettipeli sekä tuki Wii Speak -kommunikaatiolle. Myös kahden pelaajan split screen onnistuu sekä neljän Wiin välinen lähiverkko. Peli on hyvää hupia neljällä pelaajalla, tuoden ainakin näin sarjan aiempia osia pelaamattomalle mieleen Phantasy Star Onlinen. Reipasta tiimityötä, jossa osa hutkii liskoja, lintuja ja lohikäärmeitä lähituntumassa osan valitessa ampuma-aseet työkaluikseen.

screen_wii_monster_hunter_tri_14

Kokeiltavana ollut yksinpelin alku ei antanut täyttä kuvaa pelistä – paljon puhetta, jonka jälkeen siirryttiinkin roolipeleissä perinteiseen ”rottajahtiin”. Kolme eri pomovastustajaa tarjonnut neljän pelaajan lähiverkko kutsuikin nopeasti luokseen.

Ensimmäisenä vuorossa oli lentoliskojahti. Kaikki neljä pelaajaa lähtivät samasta pisteestä, ja kohde näkyi olevan kartan toisella puolella. Kartta koostuu useista pikku taisteluareenoista, jotka yhdistyvät toisiinsa parin sekunnin mittaisen lataustauon muodossa olevan siirtymän kautta. Alueissa on näköä ja kokoa, mutta toiselle puolelle kenttää pääsee suhteellisen nopeasti. Juoksunappia pitää käyttää hieman säästeliäästi parhaan nopeuden saavuttamiseksi, vaikka staminamittarin tyhjentyminen ei pitkää taukoa juoksuun aiheutakaan.

screen_wii_monster_hunter_tri_11

Paikan päälle saapumisen jälkeen kaikki kävivät kiinni suomuiseen kalkkunaan, mutta pitkien lyöntisarjojen osumisprosentti oli varsin heikko. Monesti kohteeseen sai vain yhden tai kaksi iskua, kun sitten oltiinkin jo joko maassa makaamassa tai monsteri oli syöksynyt toiselle puolelle areenaa. Taktiikkaa siis kaivataan. Energiamittaria on syytä pitää silmällä ja napata parantavaa juomaa hyvissä ajoin, sillä voimat ehtyvät yllättävän nopeasti, jos ei ole tarkkana torjunnan kanssa. Mikäli voimamittari kuluu loppuun, kärrätään pelaaja takaisin perusleiriin, jossa voimat palautuvat. Periaatteessa ainoa menetys ”kuoleman” koittaessa on aika, joka kuluu takaisin juostessa, mutta liian moni pökertyminen johtaa tehtävän epäonnistumiseen koko tiimin osalta.

3_artwork_wii_monster_hunter_tri_1

Toinen pomo oli kivettyneellä iholla varustettu möhkäle. Pomojen kestävyyttä ei näe mistään muualta kuin niiden karttaikonin väristä, joten pelaajat eivät tarkkaan tiedä, paljonko taistelua on vielä jäljellä. Monsterit myös vaihtavat paikkaa kartalla toistuvasti, joten metsästäjien on usein juostava uuteen paikkaan, mieluiten suorinta tietä. Demoversiossa oli vartin aikaraja, jonka aikana kellistää pomoja.

3_artwork_wii_monster_hunter_tri_10

Sokerina pohjalla oli Monster Hunter Trin erikoisuus. Ensimmäistä kertaa sarjassa oli mahdollisuus taistella myös vedenalaisia hirviöitä vastaan. Siirtymä rannalta mereen vaatii vain yhden sulavan loikkauksen, mutta ainakin aluksi vedessä navigointi oli aika hankalaa. Mukana on myös mittari hapelle, mutta se tyhjenee niin hitaasti että sitä ei tarvitse pitää silmällä melkein ollenkaan. Vedessä nopeasti liikkuva lohikäärme oli huomattavasti pelihahmoja ketterämpi. Aikansa iskua otettuaan mörökölli kuitenkin onneksi kiipeää rannalle, jossa taistelu jatkui normaaliin tapaan. Kolmannen pomon kanssa vartin aikaraja osoittautui todella tiukaksi eikä kaato onnistunut useankaan yrityksen jälkeen. Pari kertaa lohikäärmeen hännänpää saatiin sentään irrotettua, mutta aika päättyi aina kesken. Paikalla ollut Nintendo of Europen edustaja tosin sanoi, että muissa maissa pomo on saatu tapettua vartissa eikä aikarajaa ole tarvinnut muuttaa, joten emme hyväksyneet almuja. Lopulta Suomen lippu saatiinkin vedettyä salkoon, muutaman tunnin yrittämisen jälkeen.

3_artwork_wii_monster_hunter_tri_5 screen_wii_monster_hunter_tri_7

Monster Hunter Tri on kevyesti Wiin graafisesti hienoimpia pelejä valtavine hirviöineen ja kuvankauniine ympäristöineen. Peli on myös ominaisuuksiltaan sellainen, jonka pitäisi kelvata hc-pelaajille, mutta nähtäväksi jää, miten peli menestyy Euroopassa.

Wiillä on myös ollut muihin konsoleihin verrattuna varsin vähän pelien erikoisversioita, mutta Monster Hunter Tri paikkaa tätäkin ongelmaa. Sitä tullaan tarjoamaan yhdessä uusitun, mustan Classic Pro -ohjaimen sekä Wii Speakin kera, mutta hienoin paketti on kuitenkin Ultimate Pack, jossa edellä mainittujen lisäksi mukana on myös Lagiacrus-hirviöfiguuri, kaikki paketoituna ”puiseen” aarrearkkuun.

untitled

Pelin julkaisupäivä Euroopassa on 23.4., ja pelin arvostelu löytyy toukokuun alussa ilmestyvästä Pelaaja-lehden numerosta 92.

screen_wii_monster_hunter_tri_17

Lisää luettavaa