Etsi
Pelaaja on Borderlands 2:ssa kuin aseiden pelimies, joka hylkää tylysti edellisen heilansa heti paremman ja uudemman tullessa vastaan – eli käytännössä jatkuvasti.
Alun perin vuonna 2002 julkaistu peli on hieno kokemus vielä vuonna 2016.
Väärällä tavalla masentava tarina tekee kaikista pelaajan toimista turhia ja kadottaa osallistumisen illuusion.
Uudelleenpelattavaksi suunnitelluksi peliksi Transformers Devastation kierrättää yllättävän paljon asioita, mutta sen timanttinen toiminta pelastaa hämmästyttävän paljon.
Dontnodin viisiosainen scifiseikkailu on poikkeuksellisen rohkea peliteos, jossa kerronta menee kaiken edelle.
Jälleen sama peli muutamalla uudistuksella, mutta hullut fanit jaksavat edelleen.
Tales from the Borderlands on hauska seikkailu, joka nojaa liikaa Telltalen tuttuun kaavaan.
Tähtien sota parantaa näemmä kaikkea, ja parannettu lelulaatikko on riemun lähde.
Tales-sarja alkaa hiljalleen fossiloitua, mikä on tavallaan myös osa sen viehätystä.
Tony Hawk’s -sarjaa ei pelkästään aseteta haudan lepoon, vaan se revitään kappaleiksi ja sen muisto häpäistään täysin, jonka jälkeen sen ruumis nakataan jätesäkissä roskalavalle mädäntymään.
Armottoman lelunmyyntikoneiston takana piileskelee taas oikeasti hyvä nuorten toimintaseikkailu.
MotoGP 15 ei tarjoa oikein mitään uutta viime vuoden versioon verrattuna.
Perustoimivan Lego Jurassic Worldin viihdyttävyys riippuu täysin siitä, miten korkealle dinosaurukset sijoittuvat kunkin pelaajan henkilökohtaisella cooliusskaalalla.
