Etsi
Macht Amerika wieder großartig. Arvostelussa Wolfenstein II: The New Colossus.
Aiemmat Dishonoredit tahkonneille faneille tehty Death of the Outsider viimeistelee pelisarjan tyylillä.
Prey on turhan tuttu mutta upean yksityiskohtainen seikkailu antaa valtavasti vaihtoehtoja ja pelaajalle keinot toteuttaa itseään.
Keräilykorttipelien kovimpaan kärkeen iskevä The Elder Scrolls: Legends ei keksi pyörää uudelleen, mutta kestää vertailun kilpailijoidensa kanssa.
Dishonored 2 ei ehkä yllätä, sillä se on kovin samanlainen kuin edeltäjänsä. Ei se myöskään petä, sillä edeltäjän tapaan myös jatko-osa on huipputason peli.
Vuoden 2011 paras peli on aivan yhtä koukuttava kokemus viisi vuotta myöhemmin.
Doomin uusi tuleminen on hurmeista menoa, jossa yhdistyvät nopea toiminta ja hektinen resurssipula. Itseään toistava loppupuolisko ja kuivahko moninpeli syövät pari pistettä pois.
Suurpeli luo tonnikaupalla vaihtelevaa ja hauskaa seikkailua, vaikka se natisee pelottavasti liitoksistaan.
Resident Evilin ideoilla leikittelevä omaleimainen selviytymiskauhupeli, jota vaivaavat harmilliset tekniset kauneusvirheet.
Vakavaa sotaräiskintää.
The Elder Scrolls Online on kohtalaisen hyvin onnistunut verkkoroolipelidebyytti, joka vaatii kuitenkin vielä viilausta.
Onko Oblivion siis fantasiafanin täydellinen unelmapeli? Ei lähellekään.
Toimintapelien saralla Canis Canem Edit on loppuvuoden ehdottomia merkkitapauksia, jota on helppo suositella jokaiselle Grand Theft Autojen ystävälle.
