Deadline. Meillä kaikilla puskee se päälle joskus, niin töissä, harrastuksissa kuin kotonakin kumppanin huomauttaessa kerääntyvistä kotitöistä. Määräajalta ei säästy kukaan. Ideaalitilanteessa projekti porskuttaa vauhdilla kohti odotettua suuntaa, ja on kätevästi aikataulussaan viimeistelty ja valmis. Pelialalla harvemmin suksi kuitenkaan luistaa ihan näin näpsäkästi.
CD Projekt Red ilmoitti aikaisemmin viikolla, että odotettu massiiviteos The Witcher 3 viivästyy ensi vuoden puolelle. Kehittäjät kertoivat julkaisemassaan avoimessa kirjeessä, että olisivat voineet tuoda pelin kaiken kansan saataville jo tänä vuonna, mutta kokevat kuitenkin saavansa paremman lopputuloksen aikaan muutaman kuukauden lisäpuurtamisella.
Oli aika, jolloin harmistuin odottamieni julkaisujen viivästymisestä melko runsaastikin. Kärsimättömänä ihmisenä haluaisin mielellään kaiken saman tien, asioiden odottaminen ei ole aktiviteetti, jota suorittaisin erityisen suurella innolla.
Vuonna 2002 alkunsa saanut puolalainen studio ei ehkä loista nimikkeidensä määrällä, mutta ottaa sen laadussa takaisin suvereenisti. Massiivinen The Witcher 3: The Wild Hunt aikoo tehdä vaikutuksen valtavan kokoisella, avoimella maailmallaan, jonka eläväistä kamaraa kansoittaa monenmoiset kulkijat. Projekti on ennen kaikkea kunnianhimoinen ja lupaukset tulevasta teoksesta messeviä. Ei siis mikään ihme, jos aikataulussa pysyminen tekee tiukkaa.
Syy, miksi olen tyytyväinen tähän päätökseen on lähinnä siinä, etteivät pelin kehittäjät itse olleet tyytyväisiä siihen, mitä ovat ehtineet saada aikaan. Ymmärrettävästi tiukat julkaisuaikataulut määrittävät monen studion toimintaa, ja usein ne ei niin viimeistellytkin tuotokset näkevät syyttä suotta päivänvalon. Pidän asenteesta, että tekemäänsä työhön halutaan olla tyytyväisiä, ja sen eteen annetaan kaikkensa. Uskon, että se myös heijastuu lopputulokseen.
Pelaajana arvostan ajattelua, jossa juuri minulle halutaan tarjota jotain erityistä. Kiireisenä naisena en halua rämpiä keskinkertaisuuden suossa, vaan valikoin vapaa-ajan viihteeni tarkasti. Ehkä halusin uppoutua vielä tämän vuoden puolella Noiturin uskomattomaan maailmaan, mutta en silti osaa harmistua edessä olevasta lisäodottelusta.
Jos minulta kysytään — mitä lähtökohtaisesti tehdään liian vähän — olisin valmis odottamaan muutaman kuukauden pidempään moniakin menneitä, ja tulevia julkaisuja, mikäli se takaisi viimeistellyt ja laadukkaan pelikokemuksen. Ottaisin avosylin vastaan trendin, jossa videopelejä julkaistaisiin niiden ollessa valmiita, ja jätettäisiin ne vuosittain väkisin puskettavat jatko-osahirmut vähemmälle.
Toivon myös maailmanrauhaa, sekä ratkaisua nälänhätään.
Jenni Ahlapuro