Esitän nyt väitteen, josta joku vetää varmasti herneen nenäänsä: peleissä ei ole tarpeeksi alkoholia eikä ryyppäämistä.
Me pelaajat olemme tottuneet näkemään alkoholin peleissä pienenä sivujuonteena. Esimerkiksi Rockstarin hittipeleissä GTA:sta Red Dead Redemptioniin alkoholin juominen ja sen seuraukset esitetään samalla kaavalla: pari paukkua, ja sen jälkeen hahmon ohjaaminen tuntuu hankalalta ja kuva hieman sumenee. Jos oikein villisti käy, hahmo saattaa hetken kuluttua herätä oudosta paikasta. Alkoholin kuluttamista, sen vaikutuksia ja sosiaalisia seurauksia ei juuri tätä kummemmin peleissä käsitellä.
Tätä kirjoittaessani on juuri uutisoitu, että Suomessa eri festivaalit Pori Jazzista Puistobluesiin ovat menettäneet kävijöidensä silmissä houkuttelevuutensa, koska jopa piknikhenkistä alkoholin kulutusta on päätetty suitsia entistäkin tiukemmilla rajoituksilla. Aikuiset ihmiset, jotka tähän asti ovat onnistuneet juomaan viininsä ja oluensa suhteellisen sopuisasti ilman suurempia vahingontekoja tai kahakoita, on yhtäkkiä päätetty laittaa tiukempaan kuriin. Suomessa tunnutaan edelleen uskovan, että rajoitukset ja säännöstely johtavat vähempään alkoholin kulutukseen, vaikkei todellinen ongelmakulutus muutu niiden avulla mihinkään.
Samaan aikaan esimerkiksi Belgian ja Tanskan kaltaisissa eurooppalaisissa sivistysvaltioissa alkoholia saa kaupoista ja kioskeista melkein mihin vuorokaudenaikaan tahansa, ja kumma kyllä näiden maiden yhteiskuntajärjestys ei ole romahtanut.
Peliala tuntuu suhtautuvan alkoholin käsittelyyn kuten suomalainen yhteiskunta. Elämän ikäviä puolia väkivallasta kuolemaan on helpompi käsitellä kuin sitä, että alkoholi ehkä oikeasti on monisyinen ja paljon erilaisia lähestymistapoja vaativa aihe.
Jos pelintekijät kuitenkin haluavat pelien olevan vakavasti otettava kulttuurin muoto, joka käsittelee eri aiheita monipuolisen kypsästi, heidän pitäisi pystyä käsittelemään aihetta tuoreista kulmista. Miltä tuntuisi esimerkiksi masentuneen alkoholistin tai vip-tilaisuuksia kiertävän viininmaistajan rooliin hyppääminen?
Tietysti innokkaimmat moralistit hermostuvat jo pelkästä ajatuksesta. Liitetäänhän peleihin edelleen ajatus, että ne ovat pääasiassa nuorten, toisin sanoen alaikäisten harrastus.
Näiden paheksujien takia tätä aihetta ei kuitenkaan pitäisi jättää käsittelemättä. Samat moraalinvartijat kun syyttävät pelejä myös väkivallan ja huonojen roolimallien tuputtamisesta nuorisolle unohtaen tyystin, että sellaisilla peleillä, joiden kuvaama maailma ei nuorille sovi, on jo tiukat ikärajat. Ongelma vain on, etteivät lasten ja nuorten vanhemmista monet noudata niitä.
Alkoholia voisi siis käsitellä peleissä aikuisen kypsästi, jos vain aikuiset käsittelisivät pelejä samoin. Samalla lapset ja nuoret ehkä oppisivat, että sen festaripullon voi juoda ihan fiksusti, vaikkei paikallinen lainsäätäjä niin asenteiltaan uskokaan.
Juuso Janhunen
Kolumni on julkaistu elokuun Pelaaja-lehdessä numero 143.