Kun FIFA-sarjassa ilmestyy uusi peli, täyttyvät nettikeskustelut jokamiespalloilijoiden pohdinnoilla. Kuinka monta maajoukkuetta on tällä kertaa mukana? Kenellä pelaajista on liian kovat taidot todellisuuteen verrattuna, ja onko peli edellistäkin versiota realistisempi?
Yhdestä aiheesta nousee kuitenkin aina se kiivain kommenttimyrsky. FIFAn pelaajien sanastolla ilmaistuna kiistassa on kyse siitä, pelatako full manualilla vai assistedilla. Maallikoille asian voi ilmaista näin: onko oikein pelata peliä siten, että ohjainasetuksissa on avustus päällä? Avustus kun tekee pelissä kaikesta hieman helpompaa – esimerkiksi syöttö, joka olisi muuten mennyt pitkäksi, napsahtaakin nätisti juoksuun lähteneen hyökkääjän jalkaan.
Täysin ilman avustusta pelaavien mielestä varsinkin verkkopeli kärsii, kun vastustajalla on ohjainasetusten takia paremmat mahdollisuudet menestyä. Tämä on aito ongelma, johon pelin kehittäjä EA voisi puuttua nykyistä paremmin. Nettipelaamisen epätasapainoisuutta useammin pelaajat kuitenkin perustelevat ohjainavustuksen vastustamista yhdellä hyvin tehokkaalla ja jalkapallofanien ylpeydentuntoon vetoavalla väitteellä: avustettuna pelatut ottelut eivät ole realistisia.
Väitteen takana on harhainen ajatus, että ohjaimen naputtelijan taitojen tarkka mallinnus olisi jollain tapaa realistista virtuaalijalkapalloa.
Älkää käsittäkö minua väärin. Yritin kyllä aikani oppia näiden sorminäppäryydeltään ylivertaisten fifanhakkaajien tavoille. Pelasin täysin manuaalisilla asetuksilla satoja otteluja niin tekoälyä kuin ihmisiäkin vastaan, ja kiroilin, kun kaikki tuntui liian vaikealta. Lukuisat olivat ne kerrat, kun mielestäni osoitin kohti maalin yläkulmaa, mutta pallo lensi jonnekin sivukatsomon ylälehtereille. Tai ne, kun syötin kahden metrin päässä seisovan pelaajan ohi.
Sitten luovutin ja totesin, etten vain yksinkertaisesti osaa tehdä konsolini ohjaimella niin pienieleisiä ja hienovaraisia liikkeitä kuin mitä peli tuntui minulta vaativan. Aloin taas pelata avustuksen kanssa, ja hymyilin niin tehdessäni, sillä maaleja syntyi ja suosikkipelaajani tekivät niin kuin toivoin heidän tekevän.
En silti koe, että peli olisi yhtään vähemmän realistinen, päinvastoin. Se on näin pelattuna paljon lähempänä sitä, millaisena olen jalkapalloa tottunut näkemään.
Rakastan katsoa hyvää futista. Arvostan suunnattomasti niin Zlatan Ibrahimovicin ja kumppaneiden teknistä näppäryyttä kuin Carles Puyolin kaltaisten sotureiden uhrautuvaa puurtamista. Maailmassa on harvoja asioita, jotka ovat mielestäni yhtä kauniita kuin kymmenien metrien päästä kierteisenä maalin yläkulmaan sujahtava pallo.
En halua, että pelaamani FIFA-ottelut ovat yhtään sen vähemmän esteettisiä ja sielua hiveleviä kokemuksia kuin tv:stä näkemäni tosimaailman ottelut.
Siinä ei ole mitään realistista, että vaikkapa Lionel Messin kaltainen jalkapallotähti pääsee lukuisia kertoja ottelussa yksin läpi ja vetää joka kerta pallon metritolkulla ohi maalin. Aion jatkossakin antaa jalkapallojumalten avustavan käden laskeutua pelihetkieni ylle.
– Juuso Janhunen
Kolumni on julkaistu alunperin Pelaaja-lehdessä numero 134, joka julkaistiin marraskuussa 2013.