Hei,
olen Jenni Ahlapuro ja tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni Pelaajalehti.comiin. Haluatte varmasti tietää, kuka ja mitä teen täällä – nyt kävi tuuri, sillä siitä tulin kertomaan.
Kaikessa lyhykäisyydessään, olen pelannut aina ja kaikella, minkä olen käsiini saanut. Huhupuheiden mukaan lapsuudessa käytettiin NES Zapperia lyömäaseena ja ehkä langallista PlayStation-ohjainta kuristamiseen tai sen yrittämiseen. Lapsuuttani siis värittivät hyvin paljon sekä Nintendon että Sonyn konsolit, nuoren naisen saappaisiin astuttuani remmiin liittyi myös pc. Pitkä suhde tietokoneella pelaamiseen päättyi vuonna 2006, mutta konsolien seka- ja ennen kaikkea liikakäyttäminen on jatkunut tähänkin päivään saakka.
Pelaajana olen vähän nirso, mutta omistautunut. Sydäntä lähellä on hiekkalaatikot sekä uskomattoman suuret ja hyvin rakennetut maailmat, joihin uppoutua. Sanomattakin lienee siis selvää, että olen roolipelien suurkuluttajia. Lämpenen aina hyvin tehdylle tarinalle, ja juonivetoisia pelejä pistellään menemään taloudessani eniten. Rakastan yli kaiken myös tuhota asioita ja räiskiä ympäriinsä vailla huolen häivää.
Aina on päiviä, jolloin aivoton toiminta tuntuu enemmän kuin tarpeelliselta. Usein kaipaan myös tasolta toiselle hyppimistä ja erilaisia pulmia, joista pidän yllättävän paljon siihen nähden, että kärsivällisyyteni on käytännössä olematon. Kaikki epätyypilliset ratkaisut pelimekaniikassa tai rakenteessa vetävät puoleensa kuin erinäiset asiat kärpäsiä. Nirso olenkin ehkä enemmän itse pelejä, kuin lajityyppejä kohtaan.
Intohimoisesti suhtaudun moniin peleihin tai pelisarjoihin, ja näistä nostaisin mielelläni esille ainakin muutamia ikisuosikkeja, kuten vaikkapa Mass Effect, The Elder Scrolls ja Grand Theft Auto. Juuri nyt tykkäilen sellaisista peleistä kuin Resogun, Assassin’s Creed IV ja Batman: Arkham Origins, joista jälkimmäisessä muuten on ehkä maailman timanttisin taistelusysteemi ikinä.
Otan suosikkiasiani henkilökohtaisesti ja tämän tietänee jokainen, joka on koskaan joutunut esimerkiksi keskustelemaan Mass Effect 3:n loppuratkaisusta kanssani. Tai muuan nimeltä mainitsemattoman salamurhahiippailun nykyisestä kehityssuunnasta. Näitähän riittää.
Sen lisäksi että olen pelaaja, pidän myös peleistä kirjoittamisesta. Olen tehokkaasti hämmennellyt lusikkaani jos jonkinlaisissa keitoksissa, ja joku saattaa ehkä juttujani jostain jo tunnistaakin. Siksipä olen nyt myös täällä, kirjoittamassa peleistä ja alan kommelluksista omasta vinkkelistäni. Tarjolla on roppakaupalla synkkää huumoria, kärjistettyjä – ja ennen kaikkea ihan vääriä – mielipiteitä sekä toivottavasti jonkinlainen punainen narunpätkäkin. Jos joku haikailee naisnäkökulmaa, söpöilyä tai mitään vaaleanpunaista, saattaa hän olla ehkä väärässä paikassa.
Minua voisi väittää Xbox-tytöksi, eikä se niin kaukana totuudesta olisikaan. Taloudessani on kuitenkin onnellinen sinisen ja vihreän harmonia, ja siihen on selvä syy. Rakastan nimittäin laitteita yli kaiken. Olen teknologiaintoilija pahimmasta päästä ja viihde-elektroniikan suurkuluttaja. Elän mielelläni kaiken elektronisen keskellä ja etenkin laitesotien välissä. Kaikki uudet innovaatiot kiinnostavat, ja testaan mielelläni monipuolisesti eri laitteita ja alustoja niin pelaamiseen kuin muuhunkin liittyen. Erinäisistä fanitytön leimoista pyristelen kovasti eroon, tuloksetta.
Siinä muutama toivottavasti selventävä sananen minusta. Nyt kun on esittelyt hoidettu alta pois, keskityn jatkossa astetta mielenkiintoisempiin aiheisiin joka sunnuntai. Suosittelen pysymään kuulolla!
– Jenni Ahlapuro