Tuoreimmasta Pelaajastakin voi lukea arvosteluni Assassin’s Creed Rogue -pelistä, jonka mielelläni soisin jo jäävän viimeiseksi pelikseni vanhoilla laitteilla. Jätin hyväuskoisena vanhat laitteeni käyttöön nykyisen sukupolven kolkutellessa ovia, sillä pelaamattomia pelejä oli vielä runsaasti. En ollut valmis päästämään niistä irti muutenkaan, ja elin vakaasti siinä uskossa että tulen pelaamaan kaikilla laitteilla suvereenisti rinta rinnan.
Kaikki uusi kiinnostaa luonnollisesti valtavasti. En varmasti ole ainoa, joka on jättänyt edellisen sukupolven lähes täysin huomiotta. Oikeastaan oma laitteisto on odottanut lähinnä arvostelupelejä, enkä vapaa-ajallani tule koskeneeksi niihin kuin korkeintaan Netflixin merkeissä. Pidän tavallaan hienona, ettei vanhaa sukupolvea ole unohdettu täysin ja pelejä edelleen kehitetään – varmasti löytyy niitäkin, jotka eivät ole nykyteknologian kelkkaan lähteneet.
Pidän siitä, että tässäkin tapauksessa Assassin’s Creed Unity tehtiin selvästi uudelle raudalle, jolloin sen on mahdollista saada siitä huomattavasti enemmän. Vanha teknologia ei ole hidasteena, eikä pakota kompromisseihin. Rogue puolestaan luotiin nimenomaan vanhalle laitteistolle, ikään kuin päättämään sitä aikakautta. Myönnettäköön, että molemmat pelit kärsivät inhottavista teknisistä kummallisuuksista – joita bugeiksi kutsutaan – mutta se ei ole tässä kuitenkaan perimmäinen pointtini.
Elin siis vakaasti siinä uskossa, että aion hyödyntää myös vanhaa laitteistoa uutuuksien rinnalla. Ajan kanssa into käynnistää konsoleita edes sitä mainittua Netflix-käyttöä varten laantui. Oli helppo uskotella itselleen, että laitteille on vielä käyttöä, vaikka ne makasivatkin kuukausia makuuhuoneen tv-tasolla käyttämättöminä. Vasta oikean tarpeen tullessa huomasin miten pahasti aika on niistä jättänyt, ainakin omalla kohdallani. Aikoinaan niin sulavana pitämäni Mass Effect 2 tuntuu nyt töissä satunnaisesti suorittamallani uusintakierroksella todella vanhalta, ja jopa vasta hiljattain markkinoille saatu Rogue vaikuttaa luotaantyöntävältä pelkästään alustansa puolesta. Todella surullista.
Fiilistelen retroa mielelläni. Itseäni vain kuusi vuotta nuorempi, ajankohtainen synttärisankari PlayStation kirvoittaa monta hyvää muistoa lapsuudestani. Tekken, Tony Hawk ja Crash Team Racing muodostuivat etenkin minun ja nuoremman veljeni yhteiseksi jutuksi – raukka voitti ensimmäistä kertaa minut viimeiseksi mainitun pelin Battle Modessa vasta kolme vuotta sitten. Ero retron ja rehellisen vanhan välillä on kuitenkin ilmeinen, eikä aika ole vielä tehnyt tehtäväänsä edellisen sukupolven kohdalla. On mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa edellinen sukupolvi muodostuu itselleni fiilistelyn kohteeksi, mutta juuri nyt se tuntuu vain aikansa eläneeltä.
Haluaisin ihan mielenkiinnosta kuulla kuinka moni pelaa vielä aktiivisesti edellisen sukupolven laitteistolla? Omassa kaveripiirissä tätä porukkaa tuntuu olevan todella vähän, mutta kuten sanoin, olen vakaasti siinä uskossa että niitäkin ihmisiä vielä on. Olisi siis tosi kiva jos jaksaisitte jakaa omia kokemuksia ja mietteitä aiheesta.
Jenni Ahlapuro