Pelaajalehti.comissakin uutisoitiin taannoin porua aiheuttaneen Hatredin pääsystä takaisin Steamin Greenlightiin. Destructive Creationsin massamurhasimulaattori kun poistui sieltä aikaisemmin ilman minkäänlaista perustetta, ja palasi sittemmin vähintään yhtä mystisin merkein. Pelissä keskeisenä teemana on puolustuskyvyttömien siviilien ja virkavallan lahtaus – kohtalaisen silmitöntä väkivaltaa siis.
Hatredin tapaus on kieltämättä kaikessa tavanomaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen. Keskustelupalstoilla ja verkossa monet tuntuvat pohtivan sitä, mikä pelistä tekee niin ikävän etteikö sitä voisi päästää kaiken kansan pelattavaksi. Väkivaltaan suhtaudutaan huumorilla, ja vertauskohteina käytetään monia muita K-18 pelejä, kuten Grand Theft Auto -sarjaa. Varsin tyylikäs, isometrisesti kuvattu Hatred toimisikin perusräiskintänä varmasti erinomaisesti. Tyypillisesti kaikista kevyimmissäkin toimintapeleissä on edes jonkinlainen punainen lanka, joka kannattelee tarinaa ja ennen kaikkea luo puitteet toiminnalle.
Klassinen ammu, tai tule ammutuksi -asetelma esimerkiksi tekee väkivallasta monesti hyväksyttävän. Oli hahmona sitten eeppinen sotasankari tai pahainen pankkiryöstäjä, on päivänselvää, että omasta hengestään pidetään huolta. Ajatus pelistä, jossa ammutaan siviileitä ihan vain sen itsensä takia tuntuu vähän häiritsevältä. Hatredin luomista on perusteltu monin eri tavoin, mutta esimerkiksi ajatus siitä, miten sen tulisi tuottaa pelaajalle täydellistä pelinautintoa on aivan absurdi. Massamurha ei naurata. Poliittisesti korrektien nykypelien trendiä rikkomaan luotu teos on lähinnä etovan ilmiselvä shokeeraushaluisuudessaan, ja siksi jo lähtökohtaisestikin luotaantyöntävä. Pyrkimys tietyn reaktion aiheuttamiseen on ikävämpi kuin itse reaktio.
Tarkoituksenani ei ole ihmetellä väkivaltapelejä tai väkivaltaa ylipäätään. Omaan ja varmasti monien muidenkaan ajatusmaailmaan tiettyjen teemojen käsitteleminen peleissä ei välttämättä istu, mutta se ei tarkoita etteikö peliä haluttaisi pelata. Käytännössä Hatred on saanut valtavan hyvää markkinointia minimivaivalla. Perustelemattomat päätökset Steamin puolella puhututtavat varmasti, ja lisäksi medialla on ollut oma roolinsa kiinnostuksen herättämisessä. Ihmisluonto on jostain syystä rakentunut niin, että kaikki vähän kielletty ja yleisesti vähemmän hyväksytty tuntuu kiinnostavan. Ei epäilystäkään, etteikö Destructive Creationsin markkinointiosasto osaisi ottaa tilanteesta kaikkea hyötyä irti.
En olisi itse lähtenyt poistamaan Hatredia Greenlightista alun alkaenkaan. Vaikka yksityisomisteinen yhtiö on periaatteessa vapaa tekemään päätöksiään miten lystää, se ei näytä välttämättä kauhean hyvältä ulospäin. Perusteeton sensuuri tapaa kääntyä aina itseään vastaan, jolloin sen kohde saa auttamatta huomiota ja ihmettelyä osakseen. Kieltämättä tapaus tuonee hyvin palstatilaa pelille jatkossakin – osallistunhan itsekin tähän keskusteluun. Ratkaisu ei kuitenkaan ole vaikeneminen, sillä kertomatta jättäminen on vähintään yhtä suuri kannanotto kuin asioilla retosteleminenkin. Pistää silti miettimään, kuinkahan moni kiinnostuisi tästäkään pelistä, ellei se olisi saanut shokeerattua ihmisiä niin hyvin jo ennen ilmestymistään.
Jenni Ahlapuro