Mobiilipelaaminen jatkoi kasvukauttaan vuonna 2013. Analyytikkofirma Flurryn teettämän tutkimuksen mukaan nousu oli edellisvuotta maltillisempi, mutta lukemat pysyivät kuitenkin kohtalaisen messevinä. Tämä sai pohtimaan omaa suhdettani mobiilipelaamiseen, jota ei voi tänäkään päivänä kehua.
Olen maailman huonoin mobiilipelaaja. Pikainen vilaus alustan myyntilukuihin kertoo omaa kieltään pelien suosiosta, mutta itse en ole koskaan pitänyt puhelintani tai tablettiani varteenotettavana vaihtoehtona ennen viime vuotta. Pelaamiseni on edelleen erittäin vähäistä verrattuna jotakuinkin jokaiseen tuttavaani, mutta en vain kykene saamaan siitä tarpeeksi irti.
En ole koskaan varsinaisesti pelannut puhelimillani. Ensimmäinen kosketusnäytöllinen laitteeni oli iPhone 2g – malli, jota ei vielä Suomen markkinoille saatu. Jos joku kysyy, mitä pelejä sille oli edes ostettavissa, en varmasti muista ainuttakaan. Matopelibuumikaan ei nappulana purrut. Puhelin- ja käyttöjärjestelmäviidakoissa sukkelasti seikkailleena en kertaakaan saanut kipinää satunnaista kokeilurupeamaa kummoisempaan pelaamiseen.
Innostun nopeasti, mutta tylsistyn vähintään yhtä vauhdilla. Unohdan lataamani pelit, ellen aloita niitä heti, eikä aina sekään auta. Tämä johtaa väistämättä siihen, että tuurijuopon lailla vietän intensiivisen ja herkän hetken jonkun laatuteoksen parissa, unohtaakseni sitten pelaamisen viikkokausiksi. Teenkin mielelläni arvosteluja mobiilipeleistä. Tämä on konkreettinen keino aktivoida itseäni tutustumaan teoksiin, jotka muuten jäisivät alustansa vuoksi kokematta.
Olen pelannut tukun hyviä pelejä, ja vastaavasti taas toisen mokoman vähän huonompia. Kokemukseni ovat siis olleet asteikon molemmilta puolilta, eikä minulla ole erityisen negatiivisia tunteita asiaa kohtaan. On siis vaikea arvioida mistä alustaan sopeutumattomuuteni johtuu. Kuitenkin kannan päivittäin mukanani vähintään yhtä pelikelpoista laitetta. Rakastan videopelejä, enkä mielelläni muuta tekisikään, kuin pelaisi päivät pitkät.
Oikeastaan hävettää myöntää, miten vähän olen kartalla tällä alueella. Yritän pysyä mukana ja kiinnostua peleistä, mutta toteutukseen en tunnu löytävän rahkeita. Bussimatka kuluu musiikkia kuunnellen ja sosiaalisessa mediassa ninjaillen ennemmin, kuin muutamaa Trials-rataa tahkoten. Juonivetoista tarinaa en edes halua aloittaa, ellei aikaa ole riittävästi. Kotisohvalle päästyäni nappaavat konsolit niskaotteen alta aikayksikön. Voi olla, etten ikinä opi kunnolliseksi mobiilikansalaiseksi, mutta yrityksen puutteesta sen ei luulisi olevan kiinni.
Etenkin näin vuoden alusta väki tapaa aloittaa kaikenlaista elintaparemonttia. Kuntosalijäsenyydet myy kuin häkä ja nikotiinipurukumit paukkuu jokaisen suussa. Omaksi projektikseni ajattelin ottaa mobiilipelaamiseen panostamisen, jossa olen päässyt jo kohtalaiseen alkuun. Kuulen jatkuvasti, että varmasti pelailen lähinnä puhelimellani, koska olen nainen. En tiedä miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, mutta jos nyt jatkossa edes joskus.
Jenni Ahlapuro