Juuri julkaistu ja hartaasti odoteltu uutuuspeli The Order: 1886 on saanut vähemmän mairean vastaanoton pelaajien keskuudessa. Sangen lyhyestä kestostaan moitittu teos täyttyy ohittamattomista välianimaatioista sekä valtaisasta määrästä quick time eventeinä tunnetuista reaktio-osuuksista, jolloin aktiiviselle pelaamiselle jää tuskastuttavan vähän ruutuaikaa. Muutamien tuntien kampanjan kylkeen ei ole ympätty puolipakollisia moninpelejä, tai muita trendikkäitä sivuaktiviteettejä, jolloin monet ovat ehtineet kokea mielipahaa pelin hinnoittelusta – samalla summalla pelaisi vaikkapa sadan tunnin verran Dragon Age Inquisitionia.
Omaan elämäntyyliini sopii lyhyet pelielämykset. Kestoltaan vaatimaton, mutta toteutukseltaan mieleenpainuva ja ajatuksia herättävä teos on lähtökohtaisesti puolivillaista aikasyöppöä huomattavasti parempi. Monilla varmasti kolkuttelee takaraivossa jonkinlainen mielikuva siitä, mikä on se ihanteellisin kesto nykyaikaiselle videopelille. Osa määrittelee sen genren ja osa omien mieltymyksiensä mukaan, eikä liian lyhyelle pelille ole mitään selkeää, universaalia määrettä. Lähinnä kyseessä on tunne siitä, ettei pyydetylle hinnalle saa riittävän oloista vastinetta.
Me olemme tottuneet sivutehtäviin, keräiltäviin esineisiin ja haalittaviin saavutuksiin – johonkin konkreettiseen syyhyn tarttua peliin toisenkin kerran. The Order: 1886 kärsii tämän lisäarvon puutteesta, mutta en kuitenkaan sanoisi, että kesto itsessään on pelin suurin ongelma. Ikävää tässä tapauksessa mielestäni on lähinnä se, että olen varsin tyytyväinen pelin nopeasti kiitäviin tunteihin. En minä haluaisi pelata tätä yhtään sen enempää kuin on suunniteltu.
Kyseessä ei ole erityisen mielenkiintoinen peli, sillä kovin tavanomainen pelimekaniikka yhdistettynä kehnoon tekoälyyn ei jaksa kiinnostaa. Kauniiseen pintaan kääritty pakkaus on ytimeltään kovin ontto ja hengetön kokemus. Se, miksi me ehdoin tahdoin haluamme pitää kiinni jostain totutusta aikamääreestä tämän pelin kohdalla, on se mitä minä ihmettelen. The Order: 1886 ei ole erityisen hyvä peli, eikä sitä tosiasiaa muuta mikään tuntimäärä maailmassa.
Tavallaan ymmärrän mielipahan siitä, miten täysihintaisen pelin voi halutessaan suorittaa alusta loppuun saakka läpi yhden päivän aikana. Onhan se silloin huomattavasti lyhyempi kuin moni muu samaan hintaan kaupiteltava lajitoverinsa, mutta toisaalta pelit ovat myös elämyksiä ja kokemuksia pelkän ajankulun lisäksi. Avoimen maailman moninpelihiekkalaatikkoleikkikenttiä riittää kolmetoista tusinassa, jolloin kompakteille kokonaisuuksille löytyy kyllä tilaa. Kaikki pelit eivät voi toistaa samaa kaavaa.
Pelin kesto ei automaattisesti luo hyvää kokemusta. Valitettavasti uskomattoman kaunis ulkoasukaan ei ainoana ansiona sitä tee.
Jenni Ahlapuro