Internet kaikessa hienoudessaan mahdollistaa pääsyn lähes kaikkialle. Muutaman klikkauksen päässä on tarjolla valtava määrä tietoa, viihdettä ja pelejä, siis rajattomasti sisältöä jokaiseen tarpeeseen. Saamme valita uutiskanavamme lukuisien verkkopalveluiden joukosta ja kavereihin pidämme yhteyttä omiin tarpeisiimme istuvan sosiaalisen median sivuston kautta. Pelaajina lataamme verkon kautta pelejä enemmän kuin koskaan. Tyypillisesti odotamme saavamme kaiken maksutta, mutta laatua on hyvin vaikea tarjota ilman minkäänlaista tuloa.
Pelaaja uutisoi aikaisemmin viikolla mainion Monument Valleyn lisäosan nostattamasta mielipahasta. Forgotten Shores -nimellä kulkeva paketti kustansi kaksi dollaria, yhteensä emopelin kanssa koko elämyksestä saa pulittaa euroissa mitattuna alle vitosen. Itse tykkään teoksesta kovasti sen tunnelman ja oivaltavien pulmien takia. Lisäksi maksan mielelläni kiinteän summan jos se takaa sen, että minut jätetään rauhaan. Kukaan ei mainosta mitään b-luokan jämäpeliä tai yritä pummia rakkaita pennosiani. Itsekkäistä syistä käyttämäni raha takaa myös pelinkehittäjille leivän pöytään ja ehkä vähän voitakin.
Kun joku näkee vaivaa luodakseen pelaajille elämyksiä, viihdettä ja ajanvietettä, on siitä perusteltua pyytää rahaa. Kun joku tekee työtään, on siitä perusteltua ylipäätään saada palkkaa. Pidän aivan absurdina ajatusta siitä, että joku oikeasti voi loukkaantua siitä, ettei jotakin peliin luotua sisältöä jaella kaikelle kansalle ilmaiseksi. Olen ehkä puolueellinen, sillä periaate koskettaa osittain minuakin. Ilmaisen tiedon aikakaudella laadukkaan journalismin luominen on haastavaa. Sisällöstä ei haluta maksaa, jos vastaavaa tai sen kaltaista voi saada ilmaiseksi jostain muualta. Sen enempää median kiemuroihin menemättä, sama problematiikka riivaa mobiilipelien keskuudessa.
En tiedä sokeutuvatko kuluttajat ilmaisen tarjonnan keskellä, vai miksi pelistä maksaminen tuntuu niin ylivoimaiselta ajatukselta. Ja mistä nämä ihmiset ylipäätään luulevat väen saavan tuloja jos työn hedelmä jaetaan maksutta pois, mieluiten ilman rasittavia mikromaksuja tai mainontaa. Ihmisillä ei ole ongelmaa laittaa naurettavia summia uusimpaan älypuhelimeen, mutta kun kyse on pienimmästäkin määrästä taskurahoja, noustaan barrikadeille. Kriitikkona annan huonoa palautetta hinta-laatusuhteeltaan kehnolle tuotteelle, mutta osa kokee oikeudekseen rangaista ylipäätään millään tavalla hinnoiteltua tuotetta. Vastaavan saa aina ilmaiseksi jostakin, laadun harvoin ollessa sama.
Kaikki mulle heti nyt – mielellään ilmaiseksi. Ajattelumalli, joka ulottuu myös peliteollisuuden ulkopuolelle. Olen aidosti hämmentynyt siitä, että niin moni kuluttaja odottaa saavansa laatua minimikustannuksin ja kokee perustelluksi näpäyttää siksi vähemmän mieluisan hintalapun asettajaa. Harva meistä käyttäisi työpanostaan muiden hyväksi saamatta siitä penniäkään itselleen, mutta miksi niin moni tuntuu vaativan sitä muilta?
Jenni Ahlapuro