Vuonna 2014 lihaksikas jättimiekkaa heiluttava pelisankari saattaa muuttua naiseksi – tai päin vastoin – ilman, että pelaaja edes huomaa mitään. Kyllä, usko pois.
Fantasiamuoti ei perinteisesti heilu trendien perässä. Conanin ja He-Manin seuraajilla on karvahousut, vaikka kuinka kutittaisi. Muuttumattomana luonnonlakina on pidetty myös sitä, että naissoturien puolustus on käänteisen verrannollinen suhteessa panssarin peittävyyteen. Näin on tahdottu varmistaa, että kuviteltu yleisö (lue: ujot nörttiteinit) tarttuvat kaupassa alabesteri-ihoisilla neitokaisilla kuvitettuihin tuotteisiin yhtä tiukasti kuin Aragorn Andurilin kahvaan.
Tietokone- ja videopeleissä minihaarniskoinnilla on myös vahvat perinteensä. Kuusnelosen ajan tietokonelehtien lukijat muistavat taatusti kokosivun mainokset, joilla mainostettiin Barbarian-peliä. Ihmeen näyttävästi oli esillä myös D&D-seikkailu Curse of Azure Bonds, jonka kantta koristaneen punatukkaisen miekkailijan haarniska oli suorastaan hengenvaarallinen: keskellä rintavakoa oli miekan mentävä aukko. Harvemmat tietävät, että tarinasta kirjoitettu romaani paljasti asian olevan juuri näin: koko haarniska oli pahisten uhrausmenojen pilkallista lavastusta.
Useimmissa tapauksissa pelintekijöitä ei kuitenkaan kiinnosta se, onko naisten haarniskointi itse asiassa kovinkaan turvallista. Peltipaitojen ideanahan on ohjata kohti tulevien metalliesineiden liikkeet poispäin, ja madonnamaiset jäätelötötteröt – jotka tunnetaan nimellä ”boob armor” – vain imaisevat sotavasaran kohtalokkaille treffeille rintalastan kanssa. Samasta syystä panssarivaunut on päällystetty kaltevilla, tasaisilla pinnoilla eikä seksikkäillä kurveilla. Erityisesti useimmat nettiroolipelit luottavat silti kaavaan, jossa nyyppäraukan käpyhaarniska peittää koko vartalon ja suurdemonilta tipahtavat Sankaruuden Mahtihousut +5 näyttävät valuraudasta taotuilta stringeiltä. Sotaretkille kannattaa varata reilusti talkkia.
Nyt muutos on kuitenkin tullut, ja se saapuu Japanista, jota on ehkä aiheellisestikin pidetty pervopelien ykkösmaana. Kriitikkojen ja yleisön rakastama Souls-pelisarja on kaiken muun hyvän ohessa tasa-arvoisen haarniskoinnin ykkönen. Sen pelaajat eivät nimittäin välttämättä edes huomaa pelisankarin sukupuolenvaihdosta. Ai siis mitä?
Onko tämä moderni Souls-sankari mies vai nainen? Älkää minulta kysykö.
Äskettäin ilmestyneessä Dark Souls II:ssa voi taistella tiensä myyttien Styx-virtaa muistuttavalle mustalle joelle, jonka rannassa kelluu salaperäinen ruumisarkku. Useimmat pelaajat kokeilevat hypätä sen sisälle aarteen tai salareitin toivossa, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. Yllätys paljastuu tyypillisesti parin päivän kuluttua, jollon sankarimme ryntää nettifoorumeille neuvoa hakemaan: ”Apua! Olen muuttunut mieheksi/naiseksi! Miten tämä tapahtui?”
Hidasta reaktiota ei kannata ihmetellä, sillä Souls-pelien karussa maailmassa soturit ovat verisen ja ruosteisen rautahaarniskan peittämiä verisiä ihmisraunioita. Pimeistä raunioista löydetyt haarniskat eivät myötäile taianomaisesti ruumiinmuotoja, joten nämä sukupuolettomat möykyt erottaa toisistaan korkeintaan kuolinkorahduksen äänenkorkeudesta.
Tämä fantasiatrendeistä poikkeaminen ei tunnu häiritsevän Souls-pelien pelin suosiota, joten täytynee uskoa, etteivät fantsufanitkaan ole niin kiinni mieheyden ja naiseuden stereotyypeissä, kuin markkinamies haluaisi ehkä uskoa. Rautabikinejä ei toki pidä kieltää, ja moinen olisi minulta tekopyhää: aloitin oman fantasiamatkani lukemalla Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoja, joissa sankarit ja sankarittaret pukeutuvat vain miekkavöihinsä.(Kummaa, että Disney-rahoitettu elokuvasovitus kadotti kursailemattoman pulp-nudismin…) Dragon’s Crowneille ja Barbarianeille on oma arvokas paikkansa miekan & magian mittelöissä. Vaihtelua meille suotakoon, jopa fantasiassa.
Janne Pyykkönen