Tervetuloa uuden sivustomme toisen virallisen blogin pariin! Tarkoitus olisi saada about joka viikko uusi blogaus joltakin toimituksen edustajalta kehiin, joskin odotusarvoisesti ne eivät silloin ole tekstiseiniä. Jättäkää ihmeessä palautetta siitä haluatteko mieluummin näitä lyhyempiä useammin, vai hieman pidempiä harvemmin…
Mutta asiaan.
Olemme toimituksessa käytännössä joka vuosi päivitelleet sitä, kuinka kova loppuvuosi on pelillisesti. Jos silloin ei ole ilmestynyt uusia pelikoneita, on pelitarjonta ollut hämmästyttävän laadukasta. Silti ei ole kovin vaikea väittää, että tämä vuosi on ehkä kovin koskaan: Gears of War 3, Rage, Dark Souls, Batman: Arkham City, Uncharted 3, Battlefield 3, Modern Warfare 3, Assassin’s Creed: Revelations, Skyrim, Skyward Sword ja monet, monet muut. Pelaaminen saa olla kokopäiväinen harrastus, jos tästä savotasta haluaa selvitä.
Toisaalta miksi edes pitäisi? Peliala on tunnetusti ikävän hittivetoinen. Pelit myyvät valtaosan kokonaismyynnistään heti julkaisunsa yhteydessä eikä listasijoilla yleensä nousta ensimmäisten viikkojen jälkeen. Verkkopeliin vahvasti nojaavat pelit ovat toki poikkeus, mutta niissäkin suurin myyntipiikki tapahtuu julkaisussa.
Vaikka itse en ole katsonut televisiota yli vuoteen (tietyt leffat ja tv-sarja toki katson dvd:ltä/blu-raylta), ei aikaa kaikille peleille silti tahdo löytyä. Kaikesta huolimatta näen ongelman vain positiivisena: on varaa valita ne parhaimmat päältä ja niistäkin ne eniten kiinnostavat.
Tästä pääsenkin aasinsillan kautta muutamaan suositukseen: tanskalaiseen tv-sarjaan nimeltä Klovn – Kyllä nolottaa sekä elokuvaan Dale and Tucker versus Evil. Jälkimmäisestä on parempi olla kertomatta juuri sen enempää ja lähinnä kehottaa olemaan lukematta takakantta lainkaan – ja samaan hengen vetoon voi todeta Alan Tudykin (mm. Dodge Ball ja Firefly) olevan huikean aliarvostettu näyttelijä. Klovn on sen sijaan eräänlainen skandinaavinen Mr. Bean, jossa huumori revitään kuitenkin arkirealismin kautta. Sarjasta tehtiin myös kehuttu elokuva, joka nähtiin kesällä teattereissa.
Mutta tässäpä tämä blogi kaikessa lyhykäisyydessään, nyt pitää palata Lepakkomiehen pariin…
