Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Pelien iki-ihanassa maailmassa on yksi ahdistava asia, joka painaa salaa varmasti muutamaa muutakin kuin minua. Sille ei varmaankaan ole keksitty edes sanaa, joten kuvattakoon sitä usealla: painostus, vihjailu, dissaaminen. Itse koen tätä aika usein, sillä en pelaa useimpia niin sanottuja massapelejä. Ei, en ole pelannut Falloutteja, Mass Effectejä, Uncharted-sarjaa tai yhtäkään osaa GTA:sta. En tiedä myöskään The Legend of Zelda -sarjasta tai Marioista mitään, pätee niin uusiin kuin vanhoihin.
Kun sanon tämän näin julkisesti, vastaanotan monet huokailut, silmien pyöräytykset ja mahdolliset ei-niin-vakuuttuneet katseet. Mitä minä sitten pelaan? No, viime aikoina olen Minecraftissa rakennellut huvikseni pitkästä aikaa, sekä vähän Diablo III:a hakannut ja TESOakin silloin tällöin.
”No hyi helvetti”
Suositteluako?
Sitten alkaa listaus siitä, mitä minun kannattaisi kokeilla, ostaa ja pelata. Jos kehtaankin sanoa että sori, mutta ei mua kiinnosta tuollaiset, vastaus on ”kokeile silti, ei kannata noihin paskapeleihin koskea”. Jos en myöskään omista oikeaa konsolia siihen, niin se on hommattava. Onneksi en ole kuitenkaan tuollaisia täysin ääripäitä kohdannut, mutta jokaisen edellä mainitun asian olen kuullut vähintään kerran.
Mukaan mahtuu myös ”läpällä” dissaavia. Ihmisillä on vissiin hakusessa, mitä se läppä oikein tarkoittaa; ensin dissataan, sitten sanotaan ”no ei mua haittaa, saat pelata ihan mitä haluat kaikessa rauhassa, se oli läppä”. Sitten kuitenkin jossain vaiheessa pulut pulahtaa taas suusta ja mainostetaan, kuinka huonoja pelejä sitä jälleen pelataan.
Kun tällainen oravanpyörä jatkuu, niin siinä ei ole mitään hauskaa. Minua ainakin alkaa suorastaan vituttamaan, kun on aina se joku jonka pitää saada möläyttää edes vähäsen. Auta armias, kun menet sanomaan että voisitko lopettaa tuon, pelaan sitä mitä haluan…
”No se oli läppä, etkö vitsiä ymmärrä, eikö sulla oo huumorintajua”.
Vasemmalla yksi parhaista ystävistäni ja oikealla minä, nautiskelemassa TESOsta.
Katso myös muusta kuin omasta kuvakulmasta
Monikaan tuttavistani ei ota huomioon esimerkiksi sitä, kuinka erilaiselta peli voi tuntua, jos vertaa yksin ja yhdessä pelaamista. Eräs ystäväni on pelannut esimerkiksi edellä mainitun Diablo III:n läpi monta kertaa, yksin. Aina kun mainitsen sen nimenkin, niin hän kauhistelee ja kakistelee teennäisiä oksennusääniä. Minä pelaan sitä vieläkin, koska on kavereita joiden kanssa tehdä niin. Olisin lopettanut senkin aikaa sitten, mutta yhdessä siinä on niin paljon tekemistä ja jutunjuurta etten ole tehnyt niin. Tämä pätee niin moneen muuhunkin ”paskaan peliin”, joita pelaan. Pelejä saa kyllä suositella, mutta se ei saa minua kiinnostumaan yhtään enempää jos dissaat makuani, tapojani pelata tai vastaavaa.
Jos kuulostaa omaan korvaan dramaattiselta tai yliampuvalta, niin miettikää omalle kohdallanne: ootteko itse tehneet näin? Koska jotkut oikeasti ovat tehneet tätä minulle.
Kiukkuisesta aiheesta huolimatta hyviä kesän alkuja toivottelee,
Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.