Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Oletko koskaan törmännyt niin rasittavaan ja toistavuudellaan ärsyttävään mainokseen televisiossa, että olet alkanut näkemään mainostettavan tuotteen negatiivisessa valossa vaikka tuote itsessään on ihan käyttökelpoinen? Oletko alkanut välttelemään jotain tiettyä kauppaketjua ihan vaan sen vuoksi, koska sen mainoksia näkyy ja pyörii jokaisella mahdollisella mainoskanavalla?
Ilmiötä kutsutaan käännösmarkkinoinniksi ja se ei ole koskaan tuotteen markkinoijan aikomus, vaan nimenomaan kuluttajasta täysin riippuvainen asia. Kyseinen ilmiö on alkanut hitaasti mutta varmasti kulkeutumaan myös videopelaajien keskuuteen. Hyväkin peli tai pelisarja saa osakseen vihaa jo hyvissä ajoin ennen julkaisua ja tähän on yksinkertaisesti syynä se, että tuotetta pursotetaan kuluttajaraukalle naamalle jokaisesta mahdollisesta ilmansuunnasta ja pidemmässä juoksussa tämä ilmiö tulee kääntymään itse tuotetta vastaan. Haluatteko esimerkkejä? Halusitte tai ette, tässä niitä tulee!
Ostaostaostaostaostaosta!!!!
Ubisoftin lippulaiva Assassin’s Creed on pelisarja, joka myynneillään ja menestyksellään on lähestulkoon yksin pitänyt ranskalaisfirman pelimaailman huipulla. Pelisarja on tarjonnut kuluttajille kirjaimellisesti historiallisia hetkiä ja pelisarjan keskimmäiset osat keikkuvat poikkeuksetta viime (tai tämän, valitse itse) konsolisukupolven parhaiden pelien listauksissa ja sarjasta on luotu todellinen viihdebrändi. Se on saamassa tuoteperheeseensä muun muassa ison luokan Hollywood-elokuvaa, ja varmaankin tulevaisuudessa kaikkea aina mobiilipelistä saunapefletteihin asti.
Pelisarjan tuorein ja järjestysnumeroltaan neljäs osa näki päivänvalon sangen nopealla aikataululla ottaen huomioon sen tosiseikan, että pelaajat vielä parhaillaan pelasivat pelisarjan vähiten suosiota nauttivia osia, kolmososaa ja PS Vitalle ilmestynyttä pelisarjan peliä. Tämä sai aikaan nettikansan keskuudessa pienehkön kummastelun ja ensimmäistä kertaa pelisarjaa kohtaan uskallettiin antaa kunnolla kritiikkiä. Tämä niin sanottu julkistushuhu oli kuitenkin vasta alkua…
Tämän jälkeen olemme saaneet ”nauttia” lähes valmiista pelimateriaalista tasaisin väliajoin useiden pelisivustojen ollessa pullollaan pelin traileria, kansikuvaa, ennakkotilausohjeita ja ynnä muuta verkkokalvoille piirtyvää materiaalia jota alkaa näkemään jopa ihan arkisissa asioissa sen ylitsevuotavan määrän vuoksi. Se ei ole todellakaan hauska, tunne kun jokainen valkoisiin pukeutunut vastaantulija alkaa näyttää assassiinilta.
Toinen vastaavaan tilanteeseen joutunut pelisarja on vanha kunnon Call of Duty. Haters gonna hate -tason statusta jo pidemmän aikaa nauttinut pelisarja oli aikoinaan vielä pelisarjan suosion raketin lailla kohottaneen nelososan ja seuraavan osan (World At War) jälkeen vielä kaukana siitä nettivitsistä, joka se nykypäivänä on mutta siinä vaiheessa kun jopa sen lempisarjan mainoskatkolla saatoit törmätä pelisarjaa mainostavaan mainokseen (kahdesti!), alkoi liika olemaan liikaa. Vuosipäivitykset ja niitä edeltävät massiiviset mainoskampanjat eivät ole todellakaan tehneet tälle arvostetulle pelisarjalle pelkkää hyvää, vaikka se myykin joka vuosi kuin jäätelö helteisenä kesäpäivänä.
Nämä kaksi pelisarjaa eivät todellakaan ole huonoja, älkää käsittäkö väärin. AC-pelit ovat järjestäen kerta toisensa jälkeen hyvin ja huolella tehtyjä videopelejä joista huokuu vuosittaisen julkaisutahdinkin myötä tekijöidensä rakkaus ja intohimo tuotetta kohtaan. Ainoa poikkeus on tietysti PS Vitalle tehty räpellys mutta mitä muuta voidaankaan odottaa PS Vita -peliltä?
HUOMIO KAIKKI!! JOS ETTE VIELÄ TIENNEET NIIN UUSI CALL OF DUTY ON KOHTA KAUPOISSA!!!!
Tähän voisi joku nokkava henkilö argumentoida, että rautaa pitää takoa kun se on kuumaa, mutta kuten kaikilla kolikoilla, myös tällä on kääntöpuolensa ja siihen liittyy onnen taivaaseen jättämistä ja venttiileitä. Olipas köyhä sanaleikki…
Released when it’s done, now get the f**k out!
Nintendo ja Valve ovat pelimaailman mainstream-kartalla häkellyttävä parivaljakko. Yhtiöiden tekemisiä palvoo valtava ihmismäärä ja kaikki mitä nämä firmat tekevätkään, otetaan vastaan fanien toimesta avosylin, vailla minkäänlaista ennakkoarviointia. Hauskinta tässä kaikessa on se että Nintendo ja Valve ovat viimeisiä nimiä, joita kukaan pelaava ihminen odottaa näkevänsä pelisivustojen mainosbannereissa.
Firmat hoitavat mediaedustamisen täysin omilla ehdoillaan ja kyseiset metodit ovat myös saaneet pientä pahennusta aikaan internet-nerojen keskuudessa sillä kyseinen toimintaperiaate osoittaa sangen vanhoillista lähestymistapaa kuluttajaa kohtaan. Tämä kaikki niin sanottu viha ja aggressio ei kuitenkaan näy mitenkään Valven tai Nintendon pelien arvostelu- saatikka myyntinumeroissa ja uskonkin vakaasti, että vaikka Half-Life 3:sta ei koskaan julkaistaisi julkiseksi muuta kuin julkaisupäivä, möisi se silti yhtä paljon, kuin täysin ilman mitään ennakon ennakon ennakon ennakkojakin.
Kuva on, uskokaa tai älkää, äärimmäisen harvinaisesta Zelda-sarjan pelin mainoksesta.
Katoaisiko näiden edellä mainitun kahden yhtiön sädekehä jos ne alkaisivat joka vuosi julkaisemaan vuosipäivityksen kaltaisia pelejä suosituimpiin sarjoihinsa? Muuttuisiko Metroid tai Portal samanlaiseksi nettimeemien vakiokohteeksi kuin Call of Duty -pelit ja niiden ympärillä vellovat seikat? Olisiko seuraava Zelda-seikkailu enää millään lailla niin eeppiset mittasuhteet saava jos saisimme joka viikko katsella LameTrailers-sivustolta (nimi muutettu tekijänoikeussyistä) neljän minuutin pelikuvaa ja haastattelupätkiä ties minkä puhuvan pään toimesta?
Ei todellakaan, ja sen vuoksi näitä kyseisiä sarjoja arvostetaankin niin paljon. Ne eivät ole myyneet itseään valtavirran markkinakoneistolle. Ne ovat luoneet laadullaan ja historiallaan itselleen maineen, jonka perään niiden ei tarvitse vaikenevassa kilpailutilanteessa kumarrella vaan yleisö, saa luvan hoitaa kumartelun ja elossa pitämisen.
Red pill or the blue pill?
Kumpi näistä ääriesimerkeistä on sitten se oikea vaihtoehto? Myydäkö pelejä miljoonittain ja saada marrkinanäkyvyyttä pilvin pimein ja kärsiä samalla maineestaan vaiko kenties myydä vähemmän ja nauttia joka puolelta tulevaa arvostusta ja elää oman hypensä varassa? Oikeaa vastausta tähän ei ole mutta totuus löytynee toivottavasti tämän blogin kommenttikentästä?
Kaiken kaikkiaan pelimaailma tarvitsee kumpaakin ääripäätä. Jotta peliala pysyy arvostettavana ja varteenotettavana valtavirran viihdemuotona, se tarvitsee myös omat megasuperhypernimikkeensä jotta tavallinen kaduntallaajakin osaa sanoa että mikä tällä vielä lapsenkengissä olevassa viihdemuodossa on sitä kuuminta hottia. Se kuitenkin tarvitsee tuon viihdemuoto-statuksen ylläpitämiseksi omat sisäiset eliittinsä, jonka olemassaolosta vain asiaan paneutuneet ovat tietoisia.
Tämä on myös tapa, jolla niitä uusia käyttäjiä saadaan tämän hienon viihteenmuodon pariin jatkossa joten annetaan kaikkien kukkien kukkia… Vaikkakaan en itse enää jaksaisi enää ainoaakaan Assassin’s Creed -previkkaa tai -mainosta.
– Norsukampa
Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.