Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Kaikki on nyt hyvin Höyryn valtakunnassa. Pelaajien kukkarot ovat toistaiseksi turvassa hintapoliittisilta lupauksilta ja langenneilla on pelattavaa vähintäänkin seuraavaan houkutukseen asti. Steamin kesäale on ohi.
Mitä jäi käteen?
Allekirjoittanut pyrki puolueettomalle linjalle, sillä joulualennusten karvaat sotakorvaukset kummittelivat vahvasti mielen perukoilla. Vaan pian jouduin kaivamaan taskustani rypistyneen nenäliinan ja heiluttamaan sitä antautumiseni merkiksi. Ryöstöretkillä kävivät sellaiset nimikkeet kuin The Walking Dead, Dead Island, McPixel ja Rush Bros.
TellTalen The Walking Dead on itselleni paras peli sitten Raskaan Sateen. Tässä pitää toki tietää, että pelasin kyseisen taideteoksen vasta viime keväänä. Kumpaakin peliä pidän suuressa arvossa samoista syistä. Tarina ja tarinan sopiva tempo ovat suurin viihdearvo, joita tällaiset pelit voivat tarjota. The Walking Deadissa onnistuneesti solmitaan suhteet isoveljeen, eli tv-sarjaan, mutta pidetään tarpeeksi etäisyyttä, jotta ei sorruta lisenssipeleille tyypillisiin juonikopiointeihin. Ja puhun tv-sarjasta koska vaikka sarjakuva on se ainut ja oikea, jää tv-sarja popkulttuurin historialehdille ja sarjakuva pysyy HC-fanien kulttiklassikkona.
Toivon kuitenkin että tällainen mainospuhe on turha ja kaikki kykenevät poimivat omansa viimeistään digitaalisena kopiona alennuksista. Siinä tapahtui myös henkilökohtainen takin kääntäminen, sillä ennen suurta alennusterroria vannoin, että The Walking Dead tulee tähän talouteen vain fyysisenä kopiona Playstationille. Jälkiviisaana, olen tyytyväinen, että raha sai aivopestyä takkini. Samaa olin vannonut myös Dead Islandista, mutta muutaman tunnin testailun jälkeen jäivät Kuolleet odottelemaan kovalevylle pölyisen hylly sijaan.
McPixel on joko typerin tai nerokkain peli, johon olen törmännyt. Peli sekoittaa WarioWaren minipelisekoilua siihen kuuluisaan hetkeen toimintaelokuvista, jossa sankari katkaisee punaisen johdon. Vai oliko se vihreä. Joka tapauksessa rähähtää. Suosittelen nautittavaksi huonon huumorin ystävien keskuudessa sopivissa annoksissa.
(Ps. Pelissä on maailmanhistoria paras soundtrack!)
Soundtrackeista puheen ollen, Rush Brosissa on myös sellainen. Ja se on varsin erinomainen, itse asiassa niin erinomainen että soi taustalla tälläkin hetkellä pelin omasta soittimesta. Toki musiikkivalintaan on myös eräs muu syy, josta lisää myöhemmin. Itse peli on keskinkertaista tasohyppelyä, jossa ei periaatteessa ole mitään vikaa mutta ei se jaksa oikein sytyttääkään.
Sotakorvauksia
Kaltoin kohdeltu alennusjoukkojen uhri sai voidetta haavoihinsa digitaalisten pahvilappujen muodossa. Valven lanseeraama Trading Card -systeemi toi Steamiin Achievementit. Toki joku voi väittää, että tällaisen ajatuksen esittäjä on älyllisesti vajavainen ja että Achievementit ovat olleet arkipäivää Steamissä iät ja ajat. Tämän väitteen esittäjä on tietysti oikeassa. Vastaan kapinoidaan kutsumalla virtuaalipahveja nimellä Steam Achievements Vol. 2.
Mitä pelaaja näistä hyötyy? Ei mitään. Miten niitä saa? Periaate on simppeli. Pelaa peliä, niin satunnaisin väliajoin inventory-laatikkoosi pudotetaan tällainen ihmelappunen. Tämä ei tietenkään ole kestävää vaan noin puolessa välissä korttien maksimi määrästä pelin pelaaminen ei auta. Kaikki kerätään -aatteen mukaan omia traktorikortteja tulee käyttää valuuttana naapurin vehnäsäkkikorteista ja päinvastoin. Nokkelat huomaavat, etten käyttänyt keräilykorteille tyypillistä ”vaihtaa” termiä, siitä lisää myöhemmin. Tämän lisäksi voi odottaa mystisiä Booster-apupaketteja, jotka ovat harvinaisempia kuin ihmiset, jotka haluavat Päivi Räsäsestä puolustusministerin.
Mitä tehdään kasalla nauloja, jos ei ole vasaraa?
Palataan sanaan ”vaihtaa”. Sitähän näillä ”vaihtokorteilla” ei voi tehdä. Kummallista? Vähintäänkin. Entäs, jos satut olemaan henkilö, joka pitää tällaista höpsötystä humpuukina, mutta haluaisit lahjoittaa keräämäsi kortit virtuaalitappinsa kasvattamiseen hurahtaneelle ystävällesi? Valve ei hyväksy myöskään hyväntekeväisyyttä. Miksi? Koska Valve on keksinyt tavan tehdä rahaa. Ainut keino päästä eroon näistä korteista on myydä ne, ja jokaisesta myydystä kortista Valve nappaa osansa.
Itsekin päätin kiristää rahat noista korteista ulos, joskin viisisenttinen kerrallaan. Ei sillä leipää tienaa, koska Steam ei leipää myy, mutta antoi tällainen pimeä asekauppa minulle resurssit vielä yhteen peliin. FTL latasi itsensä koneelleni ilmaiseksi. Tai niin uskottelen lompakolleni.
FTL: Faster Than Light on avaruusalussimulaattori. Sanahirviön taakse kätkeytyy mukavaa naksuttelua, jonka vaikeusaste karkottaa kuitenkin toivon ja lämpöiset tuntemukset. Jokaisen Game Over -ruudun jälkeen seuraava painike silti on Restart. Ja joka kerta päätän tutkia hylätyn avaruusaseman toivoen, että asemalla olisi jokin avulias otus valmiina pestautumaan miehistööni. Ei ole.
Rauhan aika
On aika nauttia sodan saaliista, pyyhkiä historiasta menetykset ja kiristää alamaisilta heidän pennosensa vastineeksi virtuaalisista pahvilapuista. Tämän ”blogin” aikana taustalla pyörinyt Rush Bros on tuottanut minulle jo kolme korttia ja niistä olen yhden myynyt kahdenkymmenen sentin ryöstöhintaan. Huomenna olen toivottavasti vielä viisikymmentä senttiä rikkaampi. Harmi vain, että suuri Kesäsota on loppunut eikä tarjoa minulle enää pimeitä hyödykkeitä veljelliseen kohtuuhintaan.
-LordZalor
Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.