PlayStation 2:n tuotanto on tullut tiensä päähän, kertoi Pelaajalehti.comin uutisosio. Voi pojat, melkoisen aikakauden loppu! Läksin kirjoittamaan lyhyttä fiilistelyä uutisen kommenttiosioon, mutta teksti alkoi muistojen aalloilla ratsastaessa paisua sen verran, että ajattelin tuupata sen saman tien käyttäjäblogauksena.
Tästä se lähtee: In Memoriam PS2.
Haukkamaisen hyvää joulua!
Kuten varmasti monilla, alkoi omakin PS2-taipaleeni joulupaketista. Olin nuorena kovin tottunut siihen, että konsolipelit pelattiin kavereilla porukassa, eikä omistaminen koskaan ollut se juttu. Yhdeltä pojalta pihapiiristä löytyi PS1, ja siellä pelasimme Driveria, Oddworldeja ja Crasheja.
Parhaalta ystävältäni taas löytyi aikanaan NES, ja myöhemmin Nintendo 64, ja siellä tulilla olivat Mariot, Zeldat ja GoldenEye. Kun kyseinen henkilö sai joululahjaksi N64:n ja soitti kertoakseen asiasta, taisin tehdä pienen voitontanssin. Tapahtuma oli minulle lähes yhtä merkittävä kuin hänellekin. Kaikki koettiin sellaisena kollektiivisena hermomöykkynä, eikä näin ollen ollut väliä, kenen kotoa konsoli ja pelit löytyivät. Tärkeintä oli itse pelaaminen.
Näistä syistä en ollut koskaan osannut haaveilla omasta konsolista, joten vuosituhannen alkupuolella joulupaketista paljastunut kauniinsininen pahvilaatikko tuli täytenä yllätyksenä. Omasta pienemmästä paketistaan löytyi vielä Tony Hawk’s Pro Skater 3, joka tähänkin päivään on yksi kaikkien aikojen rakkaimpia pelejäni.
Voi sitä pelaamisen riemua, kun pamautin konsolin seinään, haukan konsoliin ja telkkarin päälle. Koko ilta – ja seuraavat päivät – ovat muistoissani sellaista hämmästelyn ja onnen sekamelskaa, että yksityiskohtien löytäminen on vaikeaa. Sen kuitenkin muistan, että pukki ei ollut tajunnut ostaa konsolille muistikorttia, ja pari ensimmäistä joulupyhää jouduin pelaamaan ilman tallennusmahdollisuutta. Voisi luulla masentavan näinä aikuisuuden ankeina päivinä, mutta tuolloin: inget problem.
Joulupäivänä pelasin uramoodin lempparihahmollani Muskalla yhdessä sessiossa läpi olohuoneen lattialla istuen, suljin hieman haikeana konsolin siirtyäkseni muihin päivän touhuihin, ja illalla vetelin pomon lailla saman tempun alusta uudestaan, entistä suuremmalla innolla. Onneksi kortti hommattiin pian ja pääsin etenemään urallani myös konkreettisesti. Tulevina vuosina saavutin pelissä kaiken mahdollisen ja hioin skilssini huippuunsa. Erikoisgrindeillä osasin lypsää pisteitä parhaiten ja tietyillä spoteilla komboista tulikin tähtitieteellisiä. Varmasti yksi eniten pelitunteja imeneistä peleistä kautta aikain, ja mahdollisesti ko. listan ykkönen.
Parhauden virrasta voimani saan
Tietenkään pelaaminen ei rajoittunut vain Haukkaan. En saanut konsolia aivan julkaisussa, vaan muistaakseni noin vuoden markkinoillakekkuloinnin jälkeen jouluna 2001, joten pelivalikoimaa oli jo kohtalaisesti ja lisää lapioitiin tulemaan kiihtyvällä tahdilla. SSX, THPS, MGS, NHL, GTA (abbreviate much?), Splinter Cellit, Team ICO:n teokset, Sly Raccoon, Jak, Daxter, Ratchet, Clank, Sands Of Time, God of War, God Hand, Okami ja monet muut kantoivat nuorta aika lailla kaikkien teini-ikävuosien läpi. Kohtalaisen huima elinkaari ja pelivalikoima yhdelle konsolille.
Melkoisen pitkään olin myös kaveripiirini ainoa PS2:n omistaja, ja niinpä lapsuuteni porukkapelit siirtyivät meille. Lämpimimmät muistot ovat monien pelien ilta-/yömaratoniläpäisyt tai moninpelaaminen. Yksi PS2:n alkuaikojen pelatuimpia pelejä, THPS3:n lisäksi, oli Smackdown: Just Bring It. Jälkeenpäin ajateltuna peli on aika kamala, mutta nuorille pojanklopeille showpaini oli kuolettavan siistiä ja jo se riitti. Vanhassa Smägärissä oli kaikki kovimmat hahmot, monia pelimuotoja ja vino pino palkintona avautuvia videoita. Mikäs sen parempaa.
Huhhuh, oikein tippaa vetää linssiin. Vaikka olenkin pelannut koko alati pitenevän ikäni, sytytti PS2 sen lopullisen pelaajan roihun sieluuni. Olen kasvanut sen kanssa ja oli ikäni mikä hyvänsä, on se aina tarjonnut sopivaa ja viihdyttävää pelattavaa. Toki olen pyrkinyt pelaamaan pelejä monipuolisesti kaikilta konsoleilta ja uuden sukupolven myötä löytänyt uusia suosikkeja niin konsoleista kuin peleistä. Se on silti varmaa, että henkilökohtaisella tasolla tärkeämpää konsolia ei voi enää tulla. DS tosin pääsee lähelle, mutta se lienee tarina toiselle kertaa.
Ja mikä parasta, se sama vanha joulupaketista 11 vuotta sitten paljastunut PS2 istuu edelleen tuossa telkkarin alla säilytyslaatikossaan, parhaiden peliensä ympäröimänä ja moitteettomassa kunnossa. Ehkä onkin aika ottaa se pitkästä aikaa esiin ja vaikka testata, kuinka pieniksi kombot THPS3:ssa tänä päivänä jäävät.
– Sharkie
Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Jos haluat saada tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.