Kuuntele minua!
Pelaajien ja pelintekijöiden välinen suora vuorovaikutus on merkittävin muutos, jonka sosiaalinen media on tuonut videopelien maailmaan. Yhteisövastaavien, somekanavien ja kehittäjien omien videostriimien kautta pelaajilla on nykypäivänä ennennäkemättömän suorat yhteydet pelien tekijöihin. Tekijöitä tämä hyödyttää tietenkin siten, että he kykenevät rakentamaan peliensä ympärille yhteisön jo ennen sen julkaisua ja saamaan hyödyllistä palautetta suoraan asiakkailtaan. Entä jos palaute ei olekaan positiivista? Tämän uuden vuorovaikutuksen kääntöpuoli on nimittäin pelaajien raivo.
Kun pelintekijä jostain syystä suututtaa pelaajat, heillä on nyt suora kanava ilmaista ärtymyksensä. Välillä kiukku on tietenkin täysin ansaittua ja on pelintekijöistä itsestään kiinni, miten he asian hoitavat. Nettiraivolla on kuitenkin tapana kasvaa kohtuuttomiin mittasuhteisiin, josta on rakentava palaute kaukana. Silloin ei ole väliä, oliko siihen alun perin oikea syy.
Tämä uusi vuorovaikutus pelintekijöiden kanssa voi saada pelaajissa aikaan kohtuuttomia odotuksia siitä, miten paljon heitä pitäisi kuunnella. Koska jokaisen oma mielipide on se tärkein ja oikea, odotetaan tekijöiden aina ottavan siihen kantaa. Ja sehän sitten suututtaa, kun tekijät eivät muka kuuntele pelaajia. Jos tekijät jotain sanovat, siihen tartutaan heti kuin se olisi ehdoton totuus tai lupaus, vaikka kyseessä olisi vain yksittäisen tekijän epämääräinen kommentti Twitterissä.
Pelin tekeminen on valtavan monimutkainen projekti, johon jo tekijöiden itsensäkin keskuudessa kohdistuu ristiriitaisia toiveita ja odotuksia. Kaikkia ei ikinä voi miellyttää, sillä pelien tekeminen ei ole demokraattinen prosessi, jossa jokainen ääni on yhtä arvokas. Peleillä on pääsuunnittelijansa, ohjaajansa ja tuottajansa, jotka lopulta tekevät tarvittavat päätökset.
En silti yritä tässä sokeasti puolustella tekijöitä, sillä välillä joidenkin tekijöiden toiminta hämmästyttää minuakin. Hyvänä esimerkkinä tästä on Bungie ennen ihan viimeaikaista suunnanmuutosta. Suurena Destiny-fanina saatoin vain ihmetellä studion toimintaa ja viestintää kakkososan ongelmien osalta. Bungie on toki valtava studio, joka toimii suuren kustantajan alaisuudessa, eikä se ei voi tuosta vain kommentoida asioita somessa. Silti se reagoi pelaajien valituksiin hyvin hitaasti ja vieläpä turvallisesti blogikirjoituksilla ilman kommentointimahdollisuutta, mikä närkästytti pelaajia entisestään.
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön – se jos mikä pätee pelintekijöiden ja pelaajien väliseen vuorovaikutukseen. Palaute ja kommunikaatio eivät ole aina vain hyvää ja rakentavaa. Negatiiviseen viestiin pitää osata varautua ja ennen kaikkea vastata. Vastaavasti pelaajien pitää ymmärtää, etteivät he ole itse pelintekijöitä. Heillä ei ole kokonaiskuvaa prosessista saati tarvittavia tietoja siitä, miksi joku yksinkertaiselta vaikuttava ongelma on oikeasti mahdoton korjata.
Meidän pelaajien kannattaa välillä muistaa, että on etuoikeus vain nauttia valmiista tuotteesta.
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
