Vuosi vierähtää nopeasti. On vaikeaa uskoa, että E3-messut häämöttävät tarkalleen ottaen kuukauden päässä.
Olin viime vuonna E3-messuilla ensimmäistä kertaa paikan päällä, ja tapahtuma oli pitkälti juuri sitä, mitä odotinkin. Täyteen ahdettuja messuhalleja täynnä tulevia pelejä, ihmismassoja silmänkantamattomiin sekä minuuttiaikatauluja. Odotan tältä vuodelta vähintäänkin samaa.
Vaikka kokemus itsessään oli upea ja tapahtuman anti parasta vuosikausiin, on E3-messuista puuttunut useiden vuosien ajan se tietty yllätyksellisyys, mikä on välittynyt jo useamman vuoden ajan ”kolmen ison” hartaasti odotetuista lehdistötilaisuuksista.
Jokainen vähänkään pelimaailman tapahtumia ja julkistuksia seuraava tietää, mitä tarkoitan. Ei tarvitse olla pelitoimittaja tietääkseen leijonanosan messujen annista, mikäli yllätyksiä sattuu edes olemaan. Ehkäpä aika on kullannut nuoruuden muistot, mutta vielä kymmenisen vuotta sitten äimistelin viikkokausia E3-messujen satoa, jossa kehittäjät iskivät kaikki korttinsa kerralla pöytään.
Nykyään julkaisijat tyytyvät lähinnä esittelemään jo julkistettuja pelejään, jotka halutaan puskea kansan tietoisuuteen hyvissä ajoin maksimoidakseen näkyvyyden. Joko se, tai sitten julkistukset vuotavat ennakkoon kiinalaisten tehtaiden tai jonkin muun kommelluksen kautta.
Toisinaan julkistukset tapahtuvat vieläpä vain jokunen kuukausi ennen messuja, kuten vaikkapa God of War: Ascensionin ja New Super Mario Bros. 2:n kohdalla. Viime vuonna Nintendo julkisti hyvissä ajoin, että esittelee seuraavan sukupolven konsolinsa ensimmäistä kertaa. Miksei tätäkin yllätystä voinut säästellä itse messuille? Toisaalta sitten jokainen ihminen maan päällä olisi luullut Wii U:n olevan pelkkä lisäohjain Wiihin.
Tässä mielessä turhaankin parjattu Video Game Awards on perinyt osan E3-messujen vanhasta taiasta, oli itse ohjelmanumeroiden tasosta mitä mieltä tahansa. Veikkailihan itsensä Hideo Kojima, että pelijulkistusten fokus siirtyy tulevaisuudessa entistä enemmän tämänkaltaisiin tilaisuuksiin E3-messujen sijaan.
Ei, että tiedon hajauttaminen olisi suinkaan huono asia, kunhan sitä ei syötetä pipetillä. Näin julkistuksia ja seurattavaa riittää pitkin vuotta, mikä on myös pelimedian elinehto. Ennen vanhaan monet kiinnostavat ja mahtavatkin pelit jäivät E3-messuilla suurnimikkeiden jalkoihin, eivätkä saaneet kaikessa humussa ansaitsemaansa huomiota.
Fanipoika sisälläni kuitenkin usein tyrmää rationaalisen aikuisen: Olisi niin mukavaa äimistellä vuoden suurimman pelitapahtuman yhteydessä, kuinka enemmän tai vähemmän odotettavia uutuuspelejä esitettäisiin toinen toisensa perään!
Onneksi tänä vuonna asiat näyttävät viime vuottakin positiivisemmilta. Yksi tämän vuoden potentiaalisista yllättäjistä onkin, miten Nintendo lähestyy Wii U:ta ja sen tulevaa pelisatoa. Sonylla ja Microsoftilla sen sijaan on hieman enemmän petrattavaa viime vuosien kertausharjoituksilta tuntuneiden esitysten jälkeen.
Mieli on kuitenkin avoimena, ovathan molemmat jo julkaisseet suurimman osan viime vuosina rummuttamistaan suurpeleistään. Halo 4:ää varmasti hehkutetaan, kuten myös melko pimennossa olevaa God of War: Ascensionia, mutta eihän loppushow’t voi olla pelkästään tanssivia lapsia Kinectin ja Moven parissa kolmatta vuotta putkeen.
…ja tämän toteamuksen myötä innostunut fanipoika tyrmää jälleen!