Pysähtyneisyyden aika
Olen monesti sanonut, että nykyisen konsolisukupolven venynyt kesto on meille pelaajille vain hyvä asia. Ei tarvitse alvariinsa laittaa rahaa uusiin pelikoneisiin, ja pelintekijät osaavat ottaa kaikki tehot irti laitteista, mikä tarkoittaa entistä parempia pelejä ainakin teknisen toteutuksen osalta. Perinteisesti konsoleiden parhaat pelit on nähty niiden elinkaaren loppupäässä. Laitevalmistajat itse eivät luonnollisesti kaipaile uutta sukupolvea liian nopsaan itsekään, sillä uusien pelikoneiden valmistamiseen ja etenkin markkinointiin kuluu tähtitieteellisiä summia.
Mutta onko nykyinen konesukupolvi sittenkin kestänyt jo liian pitkään? Nykyisten laitteiden komponentit eli ”rauta” on jo yli kuusi vuotta vanhaa. Niiden tehot eivät enää riitä läheskään samaan, mitä tämän hetken kotitietokoneilla voi tehdä, ja ero kasvaa koko ajan.
Tehoja tärkeämpää on kuitenkin innovaatio. Tämän vuoden E3-messut osoittivat hyvin, että kun kivi ei vieri, se sammaloituu. Peliala on koko olemassaolonsa aikana ollut alati liikkeessä ja jatkuvassa kehityksessä. Se on saanut elinvoimansa tästä jatkuvasta kehityksestä ja tehnyt alasta niin energisen ja luovan. Tähän tasaiseen, jatkuvaan kehitykseen verrattuna nykytilanne tuntuu pysähtyneeltä. E3-messuilla oli näytillä lukuisia hyviä pelejä, mutta ei yllätyksiä – ”se jokin” tuntui puuttuvan. Kustantajat eivät tällä hetkellä vaivaudu ottamaan pelien suhteen riskejä, vaan panostavat tuttuun ja turvalliseen eli menestyneisiin suursarjoihin ja tunnettuihin lisensseihin nykykoneilla. Eivätkä kaikki kustantajatkaan ole tyytyväisiä tilanteeseen. Ubisoftin nokkamies Yves Guillemot on ääneen valitellut nykysukupolven liian pitkään jatkuneesta kestosta, joka on hänen mukaansa tappanut innovaation.
Koska pelikansa ja tekijät kuitenkin janoavat koko ajan jotain uutta, ei ole ihme, että heidän mielenkiintonsa on alkanut kohdistua jo muualle. Mobiilialustat ja sosiaaliset pelit ovat vielä toistaiseksi sitä kesyttämätöntä korpimaata, jossa alan uudisraivaajat kokeilevat uusia ideoitaan. Tämä ja digitaalisen jakelun yleistyminen ovat nostaneet myös kustantajista riippumattomien indietekijöiden uuden sukupolven, joka innovoi ja luo uutta uusilla alustoilla ja tietokoneilla.
Ainoa keino, jolla konsolipuolella saadaan tämä elinvoimainen innostus takaisin, on tietenkin uusi laitesukupolvi. Vaikka lyhyen tähtäimen bisnesnäkökulmasta uusi laitesukupolvi ei niiden valmistajille ole vieläkään houkutteleva, on pelaajien kiinnostus säilytettävä pitkällä aikavälillä. Siinä onnistutaan vain, kun annetaan heille tasaiseen tahtiin jotain uutta ja ihmeellistä, mitä odottaa. Tämä on huomattavissa jo siitä, miten paljon sivulla 10 uutisoitu fanirahoitteinen Ouya-konsoli on kerännyt huomiota – ja rahoitusta.
Ala tarvitsee suuria suunnannäyttäjiä, joita konsolivalmistajat ovat perinteisesti olleet. Mitä ikinä tulevaisuus tuokaan tullessaan, odotetaan Sonylta ja Microsoftilta nyt suuria julkistuksia ja linjauksia. Sammaleen ei saa antaa kasvaa liikaa, vaan kivi on saatava takaisin vierimään vielä, kun ei ole liian myöhäistä.
Innostavia lukuhetkiä!
Teksti on julkaistu elokuun Pelaaja-lehdessä 119 pääkirjoituksena.