Rahaakin arvokkaampaa
Pelimaailmassa on monia asioita, joista me pelaajat valitamme. Pelaajien keski-iän noustessa pelien hinta ei enää ole niin suuressa roolissa kuin ennen, mutta sen tilalle on noussut rahaakin arvokkaampi ihmiselämän valuutta: aika. Kuulen nykyisin usein jonkun naureskelevan, että kun nuorempana oli aikaa pelata, ei välttämättä ollut rahaa ostaa kaikkia pelejä, joita halusi. Nyt kun sitä rahaa olisi, ei ole aikaa pelata. Naureskelun takaa kuuluu usein myös aito pettymys.
Aika tuntuu muutenkin olevan yksi digiajan rajallisimmista asioista. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan etenkin vauraiden länsimaiden asukkaat viettävät noin 90 prosenttia valveillaoloajastaan jonkun päätteen ääressä, oli se sitten tietokoneen näyttö, älypuhelin tai televisio. Myös pelaaminen joutuu taistelemaan ajasta muun viihteen ja internetin ihmeiden kanssa.
Kuten Einstein jo aikoinaan opetti, aika on kuitenkin myös suhteellista. Toiset pelaavat pelinsä hitaasti nautiskellen ja saattavat pelata ne läpi useita kertoja. Toiset taas haluavat nähdä mahdollisimman nopeasti kaiken, mitä pelillä on tarjottavanaan, ja tahkoavat ne läpi hetkessä – tai ainakin siltä se tuntuu. Kuten me kaikki tiedämme, hyvät pelit tuntuvat aina hieman liian lyhyiltä, koska sitä hyvää olisi halunnut vielä hieman lisää. Niinpä onkin vaikea sanoa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, kun joku valittaa pelin olleen liian lyhyt pelattuaan sen läpi muutamassa tunnissa, kun taas joku toinen on onnistunut kuluttamaan sen parissa aikaa kymmeniä tunteja.
Oma lukunsa ovat sitten verkko- ja urheilupelit, jotka on luotu jatkuvaan pelaamiseen. Koska niissä vastustajat ovat pääsääntöisesti toisia ihmisiä, omaa osaamista pitää kehittää aktiivisella pelaamisella. Harvat kykenevät panostamaan asiaankuuluvalla tavalla useampaan tämänkaltaiseen peliin yhtä aikaa.
Kokonaan toisessa ääripäässä ovat puolestaan mobiili- ja sosiaaliset pelit, jotka on tehty lyhyitä pelisessioita varten. Toisaalta näitä nopeita pelihetkiä voi päivässä ja viikossa karttua niin paljon, että todellisuudessa peliin käytetäänkin oikeasti tunteja aikaa.
Tänä päivänä onkin todella vaikea määritellä, mikä on se oikea pelin pituus – tai miten sekään yleensä määritellään. Varmaa on kuitenkin se, että etenkin näin loppuvuodesta, jonne edelleen liian monet kiinnostavat pelijulkaisut tuntuvat painottuvan, valitus pelitulvasta alkaa yhtä säännöllisesti kuin jokavuotinen ihmetys siitä, kuinka talvi yllätti autoilijat.
Aikaa pelaamiselle toivottaen
Miika Huttunen, päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 122 pääkirjoituksena.