Viime kerralla listalle pääsivät BioWaren suosikki-hahmoni ja nyt vuorossa ovat hännänhuiput – mustan listani pahimmat tumpelot.
Edellinen blogini aiheutti hämmennystä, kun vanhan tuotannon hahmot loistivat poissaolollaan, ja mainittakoon uudestaan, että en ole vielä pelannut riittävästi vanhaa tuotantoa että uskaltaisin sieltä lisätä ketään listalle. Keskitytään siis tälläkin kertaa vain uudempiin peleihin. Muistutan myös että kyseessä on henkilökohtainen ja paikoittain myös erittäin epäreilu mielipiteeni!
Toivon, ettei kirjoitus hirveästi harmistuttaisi, vaikka oma suosikkisi olisikin päätynyt listalle. Juttu on tehty kieli poskessa ja höyryjä päästellen!
Teksti sisältää tällä kertaa isommankin puoleisia spoilereita seuraavista peleistä: Dragon Age: Origins, Dragon Age: Origins – Awakening, Dragon Age 2 ja Mass Effect-trilogia. Varokaa!
5. Isabela (Dragon Age 2)
”Sailing is like sex. If you do it wrong, you will get sick… but do it right, and there’s no feeling in the world like it.”
Hutsahtavasti käyttäytyvät ihmiset nostavat niskakarvani pystyyn, koska olen joissain tapauksissa hieman vanhanaikainen. Ok, on Isabelalla jonkun verran hauskaa läppää, mutta hän on myös jatkuvassa kiimassa ja ainaiset seksivitsit ja vihjailut käyvät minulle äkkiä vanhaksi. Eikö hänen päässään pyöri mitään muuta kuin sekstailu? Ainiin, kyllä. Oma etu ja raha. Ahneus ja itsekkyys ovat meikäläiselle todella luontaantyöntäviä piirteitä.
Biseksuaalin hahmon voi kirjoittaa tyylikkäästi ja oikeasti mielenkiintoiseksi. Isabelan tapauksessa se tarkoittaa vain sitä, että kaikki kelpaa ja jokaisen hameenhelman ja kaksilahkeisen perässä juostaan. Tylsää. Ehkäpä Isabela muuttuu moniulotteisemmaksi romanssin yhteydessä, tai edes paremmin tutustuessa, mutta se oli vaikeaa kun hän varasti tärkeän esineen kesken pelin ja lähti lätkimään jättäen minut siivoamaan hänen jälkiään ja ottelemaan yksin Qunari-päällikön kanssa.
Lisäksi Isabelan alati vilahtelevat pikkuhousut pikku pikku hamosen alta huutavat fanipalvelua niin kovaa että sairaaksi siinä tulee. Niin, ja hän yritti iskeä minun Fenristänikin! GRRR!
4. Velanna (Dragon Age: Origins – Awakening)
”Have I ever told you that I find most humans physically and morally repulsive?”
Morrigan on hyvä esimerkki hankalasta, äksystä naisesta. Velanna on huono. Vähän niin kuin Morrigan jonka viekkaus ja nokkeluus on riisuttu pois. Hän on vain vihainen ja pahansisuinen ämmä jolla on missio! Velanna on päättänyt vihata ihmisiä ja muistaa muistuttaa asiasta joka tilaisuuden tullen. Yksiselitteinen ihmisten vihaaminen käy nopeasti tylsäksi, ja se on samalla ainut asia jonka pitäisi tehdä Velannasta ”erikoinen.” Mitään muuta en hänestä oikeastaan muistakkaan. Paitsi eikö hän itkenyt haltioiden kadonneen historian perään? Noh, se on myös asia josta voi ihmisiä syyttää joten menkööt samaan kategoriaan.
Yritinpä vielä ystävystyä Velannan kanssa nähdäkseni, avautuuko sieltä jotain syvällisempää, mutta rehellisesti sanoen, minulle oli ihan sama, muuttaako hän mieltään ihmisten suhteen vai ei. Myönnettäköön, että lisäosan pelaamisestakin on kovin kauan, ja tietyt yksityiskohdat ovat saattaneet karata mielestäni. Mutta tuskin se kovin järisyttävää oli, sillä muistan hyvin vastaavia asioita Originsin hahmoista, jonka pelaamisesta minulla on mennyt aikaa vielä kauemmin. Morriganille lahjaksi annettu peili ja hänen murtuva äänensä kun hän puhuu ystävyydestä ovat edelleen muistissani.
3. Kaidan (Mass Effect -trilogia)
”The tiles in those holes remind me of a bathroom floor.”
Näin kerran internetissä naisten T-paidan, jossa luki: ”Looking for Garrus, will settle for Kaidan.” Napakymppi! Kaidan on sellainen mies jonka kanssa ei pidetä hauskaa, vaan jonka kanssa mennään naimisiin, keskustellaan tunteista joita tiskiharjan jättäminen tiskialtaaseen herättää, katsotaan yhdessä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa ja annetaan vuorotellen toiselle vanhana peräruiskeita. En väitä, etteikö peleissä saisi olla tavanomaisia ja tasapaksuja perusjamppa-sotilaita, mutta itse en sitä etsi uppoutuessani fantasiamaailmaan. Varsinkaan itkupillejä sellaisia.
Ihmettelen suuresti, kuinka Shepardini pysyi hereillä ykkösosassa joka kerta kun Kaidan avasi suunsa. Ehkä se selittämätön epämukava fiilis joka saa minutkin kiemurtelemaan jokaisessa keskustelussa. Tai ehkä hän ei saanut silmiään irti siitä hirvittävästä sliipatusta tukasta. Renegade-ilkeilykään ei auttanut, vaan Kaidan kiinnostui silti Shepardistani, jolloin tämä hienovaraisesti ilmaisi kantansa asiasta räjäyttämällä Kaidanin Virmiressä. Jeppis, minulla ei ole mitään tietoa Kaidanin tarinasta ykkösosasta eteenpäin. Mutta jostain syystä en tunne menettäneeni hirveästi.
2. Anders (Dragon Age 2)
Anders: ”Hating someone just because they’re a mage is a shameful thing.”
Carver: ”I don’t hate you because you’re a mage. I hate you because you won’t shut up about it.”
Ensimmäinen asia, joka Andersissa ärsyttää on se, kuinka täysin erilainen hahmo hän on Awakeningissä ja Dragon Age 2:ssä. Hän muuttui vekkulista ja hurmaavasta kissojenystävästä surkuttelevaksi, tasapaksuksi luuseriksi. Tämä toki johtuu siitä, että tämä pönttö-örvelö päästi Justice-henkiolennon asumaan itseensä, joka aiheutti ikäviä sivuvaikutuksia. Mutta ihmettelen silti, kuinka vanhasta Andersista ei ole paljoakaan jäljellä, ja kuinka tästä on tullut näin särmätön velttopussi. Anders oli sinänsä jo riittävän hyvä hahmo, joten miksi hänestä yritettiin tehdä jännittävämpi tällä ihmeellisellä henkiolentokikkailulla?
Ehkäpä siksi, että pelaajalle haluttiin tuoda esille henkilökohtaisella tasolla maagi-templar -ongelma, mutta kyllä minä sen olisin vähemmälläkin tajunnut. Ei tarvitse lisätä vanhalle hahmolle uusia piirteitä hieroakseen asiaa pelaajan naamavärkkiin.
Kuten myös Velannalla, Andersilla on missio. Hän haluaisi vapauttaa maagit templarien ikeestä, ja hän jaksaakin valittaa aiheesta kuin katkera mummo nykynuorisosta. Mutta hän ei vaan oikein osaa, ja lopuksi päättää räjäyttää Chantryn kirkon, koska terrorismihan auttaa aina, eikös vaan? Varsinkin ihmisluokkaa jolla on jo valmiiksi kyseenalainen maine? Pöljä!
1. Jacob (Mass Effect 2 & 3)
”Heavy risk, but the prize.”
Jacobissa on yksi hyvä puoli. Hänen tökerö tokaisu siitä, kuinka kapteenin hyttiin hipsiminen on riskialtista, mutta palkinto sen arvoista, aiheutti hillittömän vitsi- ja meemiryöpyn BioWaren foorumeilla, YouTube-fanivideoissa ja ties missä. Näettekös, Jacob on yhtä tylsä kuin Kaidan, mutta hänen kanssaan samassa huoneessa oleminen aiheuttaa minulle tuplasti enemmän kiemurtelua. Asia pahenee, jos pelaa nais-shepardilla, sillä tämä käyttäytyy kuin pyssyillä varustettu puuma, pelaajasta täysin riippumatta! Tutustumisen alkuvaiheessa Shepard huohottaa korisevan kiimaisella äänellä kuinka hän haluaa tutustua Jacobiin paremmin, riippumatta siitä mitä dialogia on aiemmin valittu. Pelaajan tulee todella varoa sanomisiaan tai ninja-romanssi on käynnissä. *kiemur kiemur* Kiersin tämän olemalla mahdollisimman töykeä. Koskaan ei voi olla liian varma.
Jacob on myös perustallaaja solttupoika, mutta hänestä huokuu se, kuinka kehittäjät haluavat pelaajan tykkäävän tästä, joten on otettu mahdollisimman turvallinen reitti, ja sehän juuri ei yleensä toimi. Hänelle on myös selkeästi yritetty antaa renegade-tyylistä särmää mutta ei uskallettu mennä tarpeeksi pitkälle, jolloin hänestä tuli vain luontaantyöntävä eikä cool. Tuloksena on kankeasti käyttäytyvä perusjätkä jolla on isä-ongelma, ja.. niin, siinähän se.
Jacobin romanssissakin on ilmeisesti tuplasti enemmän dialogia kuin esimerkiksi Garruksella.
Ja silti nais-shepardit äänestivät jaloillaan ja valtaosa löysi itsensä mieluummin Normandyn tykin luota hoitamassa ”kalibrointeja”, silmäilemässä sutjakasta (vaikkakin sammakolta näyttävää) salamurhaajaa tai haikailemassa ex-rakkaansa perään. Mikä parasta? Vaikka selviäisitkin Shepardin puumailusta ja Jacobin palkintopuheista, tämä pistää joka tapauksessa toisen naisen paksuksi sillä aikaa kun Shepard on karanteenissa maapallolla!
Tässähän nämä. Hmm… hetkinen. Tajusin juuri, että yhdellä suosikkihahmoistani, Fenriksellä, on samankaltainen missio kuin Velannalla ja Andersilla. Hän vihaa maageja. Mutta Fenriksen tapauksessa se ei ärsytä minua läheskään yhtä paljon. Joko hänen mielipiteensä on perustellumpi, tai olen läpeensä tekopyhä. Veikkaan jälkimmäistä. Antakaa anteeksi rakkaat lukijat, olen vain niin kovin heikkona suippokorviin!
Mitä pelihahmoja sinä et voi sietää ja miksi? Laittakaa oma musta listanne pystyyn kommenteissa!