Tekijä: Electronic Arts
Julkaisija: Electronic Arts
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PS3 (testattu), Xbox 360, Windows
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: 1-2
Verkossa: 2–4
Oho, muutoksia!
Tiger Woods -pelit uudistuvat lyöntimekaniikaltaan joka vuosi lähinnä nimellisesti, ja yleensä niitä on syytetty vain saman paketin uudelleenversioinniksi. Tänä vuonna ”vallankumouksellinen muutos” on mainospuheiden mukaan Total Swing Control, mikä sai kyyniset golf-fanit naureskelemaan ylimielisesti. Mutta härregud, sehän toimii!
Lyöminen tapahtuu yhä vanhaan malliin analogitikkua liikuttamalla. Kaikesta muusta lyömisen ympärillä on tullut kuitenkin monipuolisempaa, ja esimerkiksi jalkojen asentoa voi muuttaa. Muutoksilla on oikeasti vaikutusta lyöntisuoritukseen, minkä huomaa selvästi ainakin silloin, kun vanhasta tottumuksesta heittää vaikeustason alussa prolle: pallo on jatkuvasti pöpelikössä, ja ohjain vain itsehillinnän avulla kädessä eikä seinässä.
Vähitellen swingi alkaa kuitenkin sujua. Analogitikulla lyöminen toimii tarkasti, ja virheet ovat aina itse aiheutettuja. Myös mailapoika kulkee mukana antamassa ohjeita, ja tämän neuvoja kuunteleekin etenkin alussa mielellään, kun tauon jälkeen vielä totuttelee virtuaaligolfin saloihin.
Puttaaminen suoritetaan niin ikään analogitikulla, ja se tuntuu vaikeammalta kuin aiemmissa versioissa. Viheriöt ovat eläväisempiä kuin ennen, mistä ehdottomasti plussaa. Pelaaminen on muutenkin kaikilta osiltaan monipuolisempaa kuin edellisissä versioissa. Muutokset pelimekaniikkaan ovat pieniä, mutta pitkästä aikaa sellaisia, että ne todella vaikuttavat pelikokemukseen.
Move-tuki löytyy myös niille, jotka haluavat menettää hermonsa liikkeentunnistimen kanssa. Joskus ahkerimmankin on pakko tunnustaa kädettömyytensä: en osannut pelata peliä lainkaan Moven avulla, ja hakkasin jatkuvasti palloa liian kovaa. Tulos 22 yli parin ensimmäisen viiden reiän jälkeen saa veren kiehumaan.
Perinteiset pelimuodot
Myös uusia pelitiloja on mukana. Tiger Woods -uratilassa keskitytään kansikuvamiehen historiaan tylsän asiallisesti: ensialkuun mätkitään palloa verkkoihin parivuotiaalla Tiger-taaperolla suorassa tv-lähetyksessä, josta sitten edetään kohti nykyisen Tiikerin saavutuksia erilaisten uran merkkipylväiden kautta. Ihastuttavalla pikku-Tigerilla pelaaminen on syötävän söpöä, mistä pakko antaa pisteet EA:lle. Tällä tavoin saatetaan saada niin lapset kuin naisetkin mukaan golfpelin pauloihin – etenkin kun minipelit ovat lähempänä Everybody’s Golfin kaltaista kasuaaligolfia kuin simulaatiota.
Paras pelimuoto on yhä uratila, jossa tehdään perinteiseen tyyliin oma golffari ja noustaan pikkuhiljaa pikkukisojen kautta kohti maailman kärkeä. Edellisen vuoden uratilapelaajansa voi myös ladata peliin mukaan. Toki yksittäisiäkin ratoja pääsee pelaamaan, mutta nykytyyliin todella ärsyttävästi monet radoista pitää kuitenkin avata pelaamalla tai riihikuivalla rahalla.
Nettipeliin on panostettu tänä vuonna todella paljon. Pelaajat voivat esimerkiksi perustaa omia golfklubeja ja avata erikseen ladattavissa olevaa sisältöä klubijäsenten hyvillä tuloksilla. Valitettavasti arvosteluversiolla ei vielä nettipeliä päässyt testaamaan.
Suurin miinus pelille tulee sen latausajoista. Mikäli jatkuvaa latailua ei saada lopulliseen versioon kuriin (arvio tehtiin arvostelukappaleesta), menee monella pelaajalla hermo odotteluun. Miten voi kisan lataaminen kestää niin kauan?
Tiger Woods PGA Tour 13 vie kuitenkin pelisarjaa pitkästä aikaa aidosti eteenpäin ja on parin vuoden tauon jälkeen jopa kannattava ostos golf-fanille. Mikäli nettipeli toimii kunnolla, voidaan puhua jo pakko-ostoksesta.
Mainio paluu huipulle!