Hirolle ei ryttyillä
Hirogami on tarina Hirosta, origamisankarista, joka joutuu pahan paikan eteen, kun paperista rakennettua kotipuolta uhkaa digitaaliset tuholaiset. Kotisellunsa onneksi Hiro ei ole aivan täyttä paperinkeräyskamaa, vaan taittelun mestari – ongelmana on ainoastaan se, että kaikki hyvät muodonmuutokset tuntuvat unohtuneen.
Hirogami on Bandai Namcon Singaporen osaston debyyttipeli, mutta syystä tai toisesta pelin julkaisijana toimii pelitalon itsensä sijaan Kakehashi Games. Kauniiseen maailmaan sijoittuva seikkailu onkin perinteikäs tasohyppelyseikkailu ja sopivan turvallinen kokonaisuus ensimmäiseksi peliksi.
Peli koostuu useammasta erillisestä tasosta, joissa on jokaisessa omat tehtävänsä. Yleensä noin kymmenessä minuutissa läpäistävät tasot sisältävät pääasiallisesti piilotettuja arkkuja, rutkasti digitaalisia örkkejä, salaisuuksia sekä loikkimispulmia. Tasomainen rakenne toimii mukavasti, rytmittäen pelin tarinan selkeisiin osioihin.
Tasomaisessa rakenteessa on kuitenkin omat ongelmansa, joista suurin on se, ettei peliä pysty tallentamaan niissä rymistellessään. Hirogami siis vaatii tason läpäisyä, tai muuten kaikki tasossa käyty seikkailu nollautuu. Pelin saa onneksi pauselle, jos sen äärestä joutuukin yllättäen kaikkoamaan, mutta valinta hämmästyttää silti.
Loikkimispulmien lisäksi Hirogami on täynnä taisteluita. Hiron tavallinen paperiukkomuoto pystyy käyttämään viuhkaansa aseena, mutta esimerkiksi tämän vyötiäismuoto osoittautuu paljon tehokkaammaksi tuhoaseeksi. Taistelu on muodosta riippumatta harmillisen kankeaa ja epätarkkaa, mikä erottuu erityisesti sulavan hyppelyn seassa.
Muotoja on pelissä muutamia ja niitä kaikkia yhdistää mahdollisuus muuttua tavalliseksi aukinaiseksi paperiksi, jolla pystyy liitämään tai hivuttautumaan tiukoista väleistä. Erilaiset ulkomuodot ovat hauskoja ja tuovat peliin miellyttävää varieteettiä, mutta niiden välillä vaihtaminen saisi olla hieman sulavampaa. Nyt vaihtelu vaatii useamman napin painelua ja aikaa.
Hirogami ei ota turhia riskejä, vaan keskittyy tiukasti rullaavaan hyppelyyn ja kauniiseen maailmanrakenteluun. Peli viihdyttää sopivasti lyhyen kestonsa ajan, mutta tarkempaan koluamiseen se ei oikein innosta. Pelistä ei myöskään löydy ääninäyttelyä, vaikka dialogia kyllä riittää. Pienellä lisäpanostuksella kokemus olisi varmasti vielä puoleensavetävämpi.
