90-luvulta, päivää!
Blizzardin Starcraft on modernin historian legendaarisimpia pelejä, jota pelataan yhä aktiivisesti kautta maailman. Ei käy kuitenkaan kiistäminen, että aika on ajanut siitä ohi viimeisten 18 vuoden aikana. Blizzard pyrkii nyt tarjoilemaan klassikkopelinsä uudelle yleisölle maistuvassa muodossa historiaa unohtamatta.
On vaikea kuvitella, miten Starcraftin uusintaversiota voisi tehdä enää paljon Starcraft Remasteredia paremmin. 18 vuoden takainen tosiaikastrategian klassikko ja sen erinomainen Brood War -lisälevy on pakattu yksiin kansiin. Alkuperäisen pelin rosoinen grafiikka on piirretty uudelleen moderneja resoluutioita varten, peli tukee kunnolla laajakuvanäyttöjä, ja äänetkin on putsattu viimeisen päälle laadukkaiksi. Starcraft ei ole koskaan näyttänyt tai kuulostanut näin hyvältä.
Tosin aikanaan niin komeat esirenderoidut välianimaatiot ovat nyt hassusti paketin karuin osa-alue, sillä niitä ei suinkaan ole tehty uusiksi vaan ainoastaan siistitty hieman korkeampia resoluutioita varten. Niinpä ne näyttävät nyt keskinkertaisilta opiskelijatöiltä.
Starcraft Remastered ei ole oikeastaan itsenäinen peli vaan pikemminkin päivitys siihen klassiseen Starcraft-peliin, jota Blizzard on jaellut nettisivuillaan ilmaiseksi jo muutaman vuoden ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että se luonnollisesti tuntuu prikulleen samalta kuin alkuperäinen Starcraft. Originaalin faneille tämä on varmasti herkkua, sillä tuntuma on välittömästi tuttu ja kaikki alkuperäispelin outoudet ja lapsentaudit ovat myös mukana paketissa.
”Pelin pariin hyppäävät nyypät tai sitä rennommin pelanneet saavat netissä turpaansa niin, että saappaat pyörivät jalassa.”
Samalla tämä voi olla monelle uudemmalle pelaajalle kompastuskivi. Itsekin jouduin hieman nikottelemaan törmätessäni pelin moninaisiin rajoituksiin tai suoraan sanoen luokattomaan reitinhakuun. Starcraft onkin yhä peli, joka vaatii vahvaa mikromanagerointia eli yksiköiden johtamista kädestä pitäen. Muuten voittamaton tankkiarmeija vain röpöttelee mitä sattuu vihollisten nakutellessa sitä kappaleiksi.
Kattavien ja pitkien yksinpelitilojen ohella tarjolla on tietenkin myös moninpeli, joka teki Starcraftista maailmanlaajuisen hitin. Sekin on juuri samanlainen kuin aikanaan, vaikka mukaan on lisätty mahdollisuus etsiä tasoistaan seuraa sekä tulostaulukot, joita pitkin voi kivuta kohti korkeuksia.
Moninpelinä Starcraft on kuitenkin yhtä lempeä kokemus kuin kymmenen kilon leka päin naamaa. Ikävä totuus on, että nyt pelin pariin hyppäävät nyypät tai sitä rennommin pelanneet saavat netissä turpaansa niin, että saappaat pyörivät jalassa. Ne tyypit, jotka ovat vuosikausia pelanneet alkuperäistä ja osaavat sen salaisuudet vaikka unissaan, pääsevät nyt viemään tulokkaita kuin litran maitokannua.
Mitään kunnollisia opetusosioita tai aloittelijoille tarkoitettuja pelitiloja ei löydy, vaan meiningin henki on opi tai kuole. Veikkaan, että tämä tulee tappamaan monen pelurin innon heti kättelyssä, sillä oppimiskäyrä on miltei pystysuora.
Toisaalta en usko, että Starcraft Remasteredin tarkoituksena onkaan varsinaisesti hurmata kokonaista uutta pelaajasukupolvea. Se on rakastava kunnianosoitus klassiselle pelille ja huomaavainen lahja sen pitkän linjan faneille. Siinä sivussa me muutkin saamme herkullista joskin 90-luvulta tuntuvaa ja maistuvaa pelattavaa.