Tekijä: Sonic Team
Julkaisija: Sega
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation 3 (testattu), Xbox 360
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: 2
Verkossa: 2
Syksyllä 2010 julkaistu Sonic the Hedgehog 4: Episode I jätti kylmäksi. Kauan odotettu paluu sarjan alkuaikojen kaksiulotteiseen loikintaan tyytyi kierrättämään vanhoja ideoita. Fysiikkamallinnuskin oli pielessä. Toinen osa tehtiin uusin eväin.
Tuttua ja turvallista
Ensimmäinen osa muistutti alkuperäistä, Sega Mega Drivella ilmestynyttä Sonic the Hedgehogia. Episode II:n esikuva on sen ensimmäinen jatko-osa Sonic 2. Kahden pelaajan moninpeli, kourussa juostavat bonuskentät ja kaksihäntäinen Tails-kettu nähdään jälleen, mutta uudistuneina.
Episode II näyttää ja tuntuu Sonic-peliltä. Sininen siili juoksee aurinkoisilla ja värikkäillä alueilla, joista jokainen on jaettu kolmeen tasoon ja pomotaisteluun. Maisemat ovat kauniita. Peruselementit sormusten keräilystä pahispomo Eggmaniin ovat edelleen tallella, kuten silloin parikymmentä vuotta sitten. Äänimaailma on Sega-huudahduksesta lähtien vanhoille faneille tuttu. Musiikissakin ollaan niin retroa, niin retroa, mutta lopputulos on epäonnistunut eivätkä kappaleet jää mieleen.
Sonic Team on kuunnellut faneja, mutta lupaavista lähtökohdista huolimatta lopputulos on pettymys. Hiomattomuus näkyy pomotaisteluissa, jotka liikesarjoihin reagoinnin sijaan taantuvat rasittavaksi säätämiseksi. Pahimpia ovat juosten tai muuten vauhdissa käytävät koitokset, joissa hahmon ohjastaminen on erittäin kömpelöä. Ärsyttävät äkkikuolemat kiristävät muutoin turhan löysää vaikeustasoa.
Liian tuttua ja turvallista
Viidentoista euron peliksi Episode II tarjoaa niukasti sisältöä. Bonuskenttien läpäisy ja kenttiin piilotettujen punaisten tähtisormusten keräily vie vain muutaman tunnin, ja koko pelin läpäisee parissa tunnissa. Samalla koneella tai netin kautta hoituvasta moninpelistä saa lisähupia, ja moninpeliä onkin paranneltu kiitettävästi. Vauhdista jäänyt pelaaja pääsee parinsa luokse napin painalluksella, mikä tekee yhteispelistä mukavan sujuvaa.
Sonic the Hedgehog 4: Episode II on kuin kloonin hyökkäys – melkein kaikki asiat, jotka mättivät ensimmäisessä osassa, mättävät myös toisessa. Muutama uudistus ja nätimpi ulkoasu eivät riitä huippupisteille. Mikäli pelaajan kiintolevyllä on Sonic 4:n molemmat osat, tarjotaan jälkimmäisen kylkiäisenä lyhyt lisäseikkailu Metal Sonicin kanssa. Kentät läpäisee parissakymmenessä minuutissa, joten vaikka niitä ei saisi, menetys ei ole suuren suuri.