Ninjaötökkä ja varjojen vaarat
Viime vuonna Android- ja iOS-mobiililaitteille julkaistu Shadow Bug on saapunut nyt myös pc-pelaajien ulottuville. Kuinka mahtaa kotimainen tasoloikkapeli kääntyä kosketusnäytöltä isolle ruudulle?
Kaksihenkisen helsinkiläisstudio Muro Studiosin kehittämä Shadow Bug ei ole ihan perinteinen tasoloikintapeli. Pelin mobiilijuuret näkyvät nimittäin ohjaustavassa, sillä Shadow Bugissa pelaaja voi liikuttaa pikkuruista ninjasankariaan vain oikealle ja vasemmalle. Varsinainen loikinta tapahtuu vihollisia klikkaamalla, jolloin pelin nimikkosankari Shadow Bug singahtaa hyökkäykseen esteidenkin läpi.
Hyökkääminen onkin Shadow Bugin pääasiallinen liikkumismuoto. Vihollisten kimppuun singahtaminen on nopea ja ennen kaikkea tyydyttävä tapa liikkua. Viholliset ovatkin Shadow Bugissa pikemminkin liikkumisen mahdollistajia kuin varsinaisia vastuksia.
Shadow Bugin tasot on rakennettu lähes poikkeuksetta tämän keskeisen pelimekanismin varaan. Peli koostuu pitkälti kenttien ansojen väistelystä ja kevyiden pulmien ratkaisemisesta hyökkäysten avulla. 36 tason varrella opetellaan väistelemään punaisena hehkuvia seiniä, lasersäteitä, piikkejä ja sahanteriä.
Konsepti on äärimmäisen yksinkertainen, sillä Shadow Bug ei anna pelaajan käyttöön mitään muita työkaluja. Tarjolla ei ole erikoishyökkäyksiä tai tuplahyppyjä, vaan sama temppu kantaa koko pelin läpi. Toki muutamassa kentässä soppaa maustetaan aktivoitavilla kytkimillä ja työnnettävillä laatikoilla, mutta nämä ovat lähinnä sivujuonteita sivaltelulle.
Mekanismin on toki syytäkin kantaa pelin läpi, sillä Shadow Bugin anti on nopeasti nähty. Pelin voi nimittäin läpäistä muutamassa tunnissa. Tasoihin voi kyllä upottaa enemmänkin aikaa, sillä kolme tähteä ansaitakseen pelaajan on läpäistävä taso alle ihanneajan ja kerättävä tarpeeksi pisteitä matkan varrella.
Pc-julkaisusta huolimatta Shadow Bugissa on vahva mobiilipelin tuntu. Pelin tyyli on toki sellainen, ettei esimerkiksi valikoista huokuva mobiilipelimäisyys häiritse. Taustoja, ansoja ja pieniä korostuksia lukuun ottamatta mustat kentät ja hahmomallit näyttävät sinänsä hyvältä, mutta muutamassa kentässä hahmot ja yksityiskohdat tuntuvat hukkuvan kokonaisuuteen.
Suurin este Shadow Bugista nauttimisen tiellä ovat rytmitysongelmat. Vaikka tasojen varrella on tallennuspisteitä, eteen tulee muutamakin haastavampi kohta, joiden toistaminen käy turhauttavaksi. Eikä kyse oikeastaan ole siitä, etteikö itse haaste olisi hauska, vaan siitä, että sinne asti päästäkseen on toistettava samat rutiinit jokaisella kerralla. Vaikka pelimekanismi on toimiva, sen viehätys rapisee vauhdilla toiston takia.
Shadow Bug on toimivaa tasoloikkaviihdettä illan tai parin iloksi. Se tuntuu kuitenkin olevan paremmin kotonaan mobiililaitteen kuin pc:n näytöllä.