Retroritari pikselihelvetissä
Rogue Legacy on mitä mainioin retroropellus, joka yhdistelee hauskasti elementtejä tasohyppelypeleistä ja roguelike-genrestä. Retroritarin tehtävänä olisi hypellä ja miekkailla tiensä läpi valtavan, satunnaisesti luodun linnan ja murhata sen pomohirviöt.
Tehtävä on miltei mahdoton, sillä vaikeustaso on julma ja linna suuri. Niinpä ritari väistämättä kuolee matkallaan, jolloin hänen matkansa päättyy, mutta peli ei suinkaan. Tällöin matkaan lähtee joku hänen lapsistaan.
Kullakin jälkeläisellä on hahmoluokan ja isiltä (tai äipältä) perittyjen varusteiden ohella pino satunnaisesti valittuja ominaisuuksia, jotka ovat kautta linjan hauskoja ja kekseliäitä. Värisokea sankari näkee pelin mustavalkoisena, ja huonomuistisella ritarilla pelatessa pelin automaattikartta ei päivity lainkaan.
Kun kuolo korjaa ritarin, kotiin lähtee haarniskan ohella kaikki luolastosta kerätty saalis, jolla sitten pitäisi parannella kotitilaa. Näin seuraava sukupolvi saa enemmän kestopisteitä ja hahmoluokat muuttuvat kehittyneemmiksi versioikseen.
Rogue Legacyn selkeä indiehenkisyys on sen vahvuus, mutta välillä myös heikkous. Peli uskaltaa ja yrittää tavoilla, joita suuremmat pelit eivät edes kokeilisi, mutta toisaalta puitteet myös repsottavat välillä. Hahmoluokat näyttävät identtisiltä, vaikeustaso on vähän epätasainen ja välillä peli polkee paikallaan, kun yhdestä yrityksestä ei vain saa niin paljon rahaa, että voisi kehittää sukuaan ja päästä ensi kerralla pitemmälle.
Pienistä ongelmistaan huolimatta Rogue Legacy on kokeilemisen arvoinen peli: se on oivaltava, viihdyttävä ja oikeasti hauska.