Höntsäkiekkoa koko rahan edestä
Olen jo useamman vuoden ajan huutanut EA:lta uudistuksia ja parannuksia NHL-pelisarjaan, sillä se on polkenut mielestäni jo pitkään käytännössä paikallaan. Tänä vuonna niitä uudistuksia on vihdoin saatu, mutta ei aivan niillä osa-alueilla, joilla olisi pitänyt.
Jääkiekko ei ole maailmalla yhtä suosittu laji kuin vaikka jalkapallo, joten ymmärrän aivan hyvin, että NHL-pelisarja ei saa samanlaisia panostuksia kuin FIFA-veljensä. Silti vertailu on jossain määrin väistämätöntä ja lätkämiesten perspektiivistä myös katkeraa puuhaa. Jos ei perinteisesti ole sattunut pitämään Ultimate Team -pelitilasta, NHL-pelien uudistukset ovat olleet käytännössä olemattomia.
Tästä huolimatta taas kerran on selvästi yritetty suurella sydämellä. Esimerkiksi animaatiosysteemi on pistetty kokonaan uusiksi, mikä ei ehkä paperilla kuulosta vallankumoukselliselta jutulta mutta tuntuu pelatessa merkittävältä. Hyvin tärkeän esimerkin mainitakseni pelaajat kääntyvät paljon nopeammin ja tarkemmin kuin ennen, mikä auttaa taitavia pelaajia löytämään paremmin kolot puolustuksessa ja kikkailemaan itsensä maalipaikoille.
Merkittävin uudistus on silti World of CHEL -nimellä kulkeva uusi pelitila, josta on kaavailtu sitä varsinaista koukkua Ultimate Teamia vierastaville. Se on monimuotoinen pelitila, jossa pelataan Kanadan ulkojäillä jos jonkinlaista kiekkoa. Tarjolla on pino haastematseja tekoälyn joukkueita varten, mahdollisuus pelata ihmisten kanssa toisten ihmisten joukkueita vastaan sekä totaalisen hölmönä – siis hyvällä tavalla – uudistuksena 1v1v1-pelitila, jossa kolme pelaajaa lätkii puolella kentällä yhtä aikaa kiekkoa.
”Paketti, jonka ympärillä leijailee jo viikon pelailun jälkeen aika ummehtunut tuoksu.”
Pelasi miten pelasi, hahmo kerää kokemusta, joka avaa käyttöön uusia pieniä bonuskykyjä sekä tietenkin kosmeettisia varusteita. Aluksi pelaillaan talvitakeissa ja reisitaskuhousuissa pipot päässä, mutta tasojen karttuessa voi heittää ylleen vaikka Montrealin pelipaidan ja Adidaksen verkkarit.
Ilahduttavasti varusteita ei voi mitä ilmeisimmin ostaa oikealla rahalla, joten ainoa tapa edetä on pelata. World of CHEL onkin kiva uudistus ja lisä peliin, sillä jäätyneellä järvellä pelattava höntsälätkä on rentoa ja nopeaa puuhaa. Toki pelitilaa voi vielä virittää paljonkin, mutta ensimmäiseksi yritelmäksi se on hämmentävän onnistunut.
NHL 19:n suurin ongelma on, että World of CHEL on käytännössä sen ainoa merkittävä uudistus. Mukaan on haalittu myös Euroopan jääkiekon mestareiden liiga, joskin hyvin puolivillaisesti toteutettuna. Joukkueet eivät pelaa kotihalleissaan, mitään oikeita maalibiisejä ei ole lisensoitu ja niin edelleen.
Siinä sivussa myös pelisarjan perinteiset ongelmat ovat jääneet korjaamatta. NHL 19:n Be a Pro -yksinpelitila näyttää suoraan sanoen nololta verrattuna FIFAn, Maddenin ja NBA 2K:n tarinallisiin pelitiloihin. Matsit ovat myös yhtä jäähypenkillä istumista, sillä tuomarit jakelevat jäähyjä koukuista ja kampituksesta aivan naurettavalla vauhdilla.
Näin muodostuu paketti, jonka ympärillä leijailee jo viikon pelailun jälkeen aika ummehtunut tuoksu. NHL 19 on yhä hyvä lätkäpeli, ainakin jos ne perinteiset ongelmat, bugit ja puutteet eivät häiritse liikaa. Minua ne häiritsevät vuosi vuodelta enemmän, ja kuppi alkaa jo heilua aika pahasti.